Kokoukset

Historiikki

(Pekka Salminen, julkaistu vuonna 2002)

Rakennusmestari Niilo Nurmi kutsui LC Someron perustavan kokouksen koolle Oraksen ravintolaan 15.5.1957. Kokouksen puheenjohtajana toimi lohkon kuvernööri Torsten Kvikant LC Turku-Åbosta sekä kummeina toimivat presidentti Into R. Wahra sekä lionit Akke Lehtonen ja Einari Sarkkinen LC Forssasta.

Perustajajäsenet: Ture Ceder, Lauri Heikkilä, Alpo Hovila, Esko Järvelä, Osmo Lyly, Jussi Malin, Kalevi Mäkelä, Niilo Nurmi, Jussi Ruohonen, Ville Savikurki, Eero Suutela, Uuno Syrjälä, Sipi Tuohimäki, Heimo Vainio ja Erkki Ylitalo. Klubin täyttäessä 40 vuotta 1997 oli jäsenmäärä jo 48. Kaikkiaan oli klubissa 40 vuoden aikana ollut 143 jäsentä.

Somerolaisen Lions-toiminnan tähtihetkiä on vietetty klubin merkkivuosijuhlien yhteydessä. Silloin on suuri yleisö saanut sanomalehtien ja radion välityksellä tietää niin leijonien aktiviteeteista kuin heidän tekemistään lahjoituksista.

Erittäin suuri joukko somerolaisia yhdistyksiä, laitoksia, järjestöjä sekä yksityisiä kunnostautuneita kuntalaisia on vuosien saatossa päässyt osalliseksi leijonien huomionosoituksista, useat - mm. urheiluseurat, partiolippukunnat ja SPR - moneenkin kertaan. Toki myös muina aikoina kuin määrävuosijuhlien yhteydessä on tehty räväkkä aktiviteetti - aina tarpeen ja tilanteen niin edellyttäessä. On tietysti ehdonvallan asia, mitkä aktiviteetit nostaa eri vuosikymmeniltä esiin.

Yksi vuosittain toistuvista kestoaktiviteeteista ovat koululaisstipendit, joita on jaettu jo 35 vuoden ajan reilusti yli satatuhatta markkaa. Klubin kulttuurimyönteisyyttä osoittaa liikuntakyvyttömälle runoilijalle Tyyne Määttäselle lahjoitettu nauhuri v. 1967. Kiiruun koulun 8-luokkalaisten järjestämiä lastenjuhlia sponsoroitiin lähes parikymmentä vuotta; esimerkiksi vuonna 1974 somerolaismuksuille esiintyivät Kylli-täti ja M.A. Numminen.

Kulttuurin puolelle osuvat myös seuraavat Lions-klubin järjestämät tähtivierailijat paikkakunnalle: opetusministeri Jaakko Itälä, jalkaväenkenraali Yrjö Keinonen, oopperalaulajat Matti Tuloisela ja Jorma Hynninen, lausuntataiteilija Liisa Majapuro, toimittaja Niilo Tarvajärvi.

Lähimmäisen auttaminen nousi keskeisesti esiin v. 1969, kun sotainvalidi Tauno Fonsellille rakennettiin Kultelaan pieni mökki, koska hänen vanha asuntonsa oli pahasti hatara ja talvisin kylmä. - Jo parikymmentä vuotta leijonat ovat kyydinneet tammikuun viimeisenä sunnuntaina vanhuksia kirkkoon. Pitkien matkojen takaa syrjäkyliltä on autottoman seurakuntalaisen ollut mahdotonta päästä muutoin kotikirkkoon.

Lasten asia on useinkin esillä Lions-työssä. Vuonna 1980 Okkerin asuntoalueen puistoon leijonat rakensivat 250 talkootunnin aikana leikkikenttävälineet: keinut, liukumäen, vaakakeinulaudan, kiipeilytelineen, hiekkalaatikot. Monet riemukkaat kiljahdukset on sieltä voinut kuulla lasten leikkien keskeltä.

Vähän varttuneemmat nuoret - lukioikäiset - ovat päässeet osallisiksi viimeisen kymmenen vuoden aikana ulkomaisesta nuorisovaihdosta. Klubimme on tarjonnut joka kesä somerolaisille nuorille mahdollisuuden tutustua vieraisiin kulttuureihin noin kuukauden mittaisella jaksolla ulkomaisessa perheessä. Suosittuja kohdemaita ovat olleet Yhdysvallat, Kanada, Australia, Englanti, Ruotsi. Syksyn tullen stipendiaatit ovat kertoneet matkastaan klubikokouksessa.

Someron klubi sai järjestettäväkseen kansainvälisen nuorisoleirin Hirsjärven leirikeskuksessa kesällä 1970. Osanottajia oli Suomesta 15 ja ulkomailta 14. Leirin ohjelma oli monipuolinen: harrastettiin urheilua, kirjoittamista ja piirtämistä; tehtiin retki Helsinkiin, Tampereelle ja Turkuun; käytiin sankarihaudalla ja kuultiin esitelmät Suomen historiasta ja koululaitoksesta.

Liikunnan harrastus on läheistä melkein jokaiselle klubilaiselle. Someron leijonat ovat klubina osallistuneet vuosikymmenten aikana monenlaisiin kilpailuihin, otteluihin ja haastetempauksiin: on pelattu jää- ja luutakiekkoa sekä lentopalloa, osallistuttu Loimijoki-soutuun sekä suunnistus- ja hiihtokilpailuihin; Someron rotareita vastaan on taisteltu potkukelkkaviestissä, hiihtolenkillä, maaottelumarssilla. Someron leijonien menestys kilpakoitoksissa on ollut mainio - ja ilman dopingia.

Kuntoliikuntaa leijonaväki harrastaa innokkaasti: veljet kävelevät, hölkkäävät, hiihtävät, uivat, voimistelevat ja rähkivät kuntosalilla omaksi huvikseen ja terveydekseen lähes päivittäin. Kerran viikossa - tiistaisin - on leijonille varattu Lamminniemi-kodista kuntoiluvuoro. Samalla Someron Lions-klubin jäsenet ovat voineet ylpeinä tarkistaa, että klubin 35-vuotisjuhlassa 1992 lahjoitetut kahden nimikkohuoneen kyltit ovat yhä edelleen kiiltävinä.

Pekka Salminen


"KÖRÖ KÖRÖ KIRKKOON"

Kirjoittanut Jorma Ärölä

Varhaisin muistikuva leijonavuosieni varrelta on vuodelta 1969 ollessani klubin sihteerinä. Veli Eero Suutelan esitys järjestää kirkkokyyti näkövammaisille 27.4.1969 sokeiden kirkkopyhänä sai yksimielisen kannatuksen. Jatkossa puolentoista vuosikymmenen aikana kyytejä järjestettiin harvakseltaan. Kunnes 1980-luvun alussa tuli Lions-liitolta toivomus, että leijonat suorittaisivat jonkun aktiviteetin tammikuussa lionspalveluviikon aikana. Lionveli Osmo Turkki esitti, että tällaiseksi palveluaktiviteetiksi sopisi vanhusten kirkkokyyti tammisunnuntaina. Ensimmäinen kyyti tapahtui 29.1 .1984. Tämän vuoden tammikuun kirkkokyyti oli järjestyksessä 19. vuosittain toistuvana aktiviteettina.

Vetovastuussa oleva veli panee tammikuun kokouksessa listan kiertämään, kuka veljistä on mainittuna sunnuntaina käytettävissä kyytimieheksi ja kuinka monta henkeä hän voi kuljettaa. Palveluun halukas lion kirjoittaa nimensä ja tiedot listaan, joka viedään kirkkoherranvirastoon. Seurakunta ilmoittaa leijonakyydeistä kirkollisissa uutisissa. Diakoniatoimisto kerää ilmoittautujat ja tiedottaa kyyditettävien nimet, puhelinnumerot ja osoitteet kyytimiehille. Myös kyyditsevän lion-veljen on viisasta soittaa vanhukselle tai käydä itse paikalla sopimassa, koska haetaan. Samalla vanhus näkee, kuka hakija on. Messun jälkeen lionit kuskaavat vanhukset takaisin kotiin.

Vuodesta 1984 alkaen ovat kirkkokyydit toistuneet katkeamatta vuosittain. Yksittäisiä muistikuvia kyydeistä on jäänyt mieleeni. Vuonna 1986 kyyditettäviä oli 65 henkilöä ja kyytimiehiä 20 veljeä. Vuonna 1989 liikenteessä oli 13 veljen lisäksi linja-auto, joka kulki reittiä Pitkäjärvi - Kerkola - Häntälä - Lahti - Kirkonmäki. Vuodelta 1990 muistan ladyjen järjestämät kirkkokahvit kuskille ja kyyditettäville kirkonmenon jälkeen. Vuonna 1994 vietettiin samassa yhteydessä lohkon yhteistä kirkkopyhää. Samalla vihittiin LC Suomusjärven lippu tehtäväänsä. Tänä vuonna, kuten aiemmin, Lions-klubi kustansi invataksin kuljettamaan pyörätuolilla liikkuvia potilaita vanhainkodista kirkkoon. Viime vuosina ei alkuvuosien innostusta ole koettu, mutta kunnialla aktiviteetti on leijonien taholta hoidettu.

Lainaan tähän loppuun Someron seurakunnan silloisen kirkkoherran, ex-veli Osmon ajatuksia: 'Someron Lions-klubin järjestämistä kirkkokyydeistä on tullut käsite Somerolla. Henkilöautoilla, invatakseilla ja joskus linja-autoillakin on eri puolilta seurakuntaa saavuttu ehtoolliskirkkoon. Monelle siinä on ollut juhlan tuntua; pitkien matkojen takaa, ilman autoa on ollut mahdotonta autottoman, vanhemman seurakuntalaisen päästä kotikirkkoon. Onhan reunakyliltä matkaa kirkolle yli kolme penikulmaa. Julkisesta liikenteestä ei sunnuntaiaamuisin ole tietoakaan. Kirkkokyydeissä lionit ovat löytäneet aktiviteetin, jossa he voivat palvella lähimmäisiään elämän tärkeimmässä asiassa - johdatuksen ja voiman saamisessa matkalla kohti iankaikkisen elämän maata,"

Jorma Ärölä.

Lions Clubs Internationalin uutiset
Connect with Us Online
Twitter