Lentävät lautaset, taidelautassarja
Kuorevedellä ensi lentonsa tehneet, Suomessa suunnitellut lentokoneet on koottu ainutlaatuiseen taidelautassarjaan. Sen kuusi lentokonetta edustavat Suomen ilmailun kehitystä, Kuoreveden sekä Valmetin ja Karhumäen ammattitaitoa ja perinteitä 1940-luvulta 1980-luvulle.
Tilaa lautassarja tai yksittäinen lautanen. Samalla tuet Lions Club Kuoreveden kautta paikallista nuoriso- ja vanhustyötä.
Sarjalla voi olla tulevaisuudessa keräilyarvoa, sillä kutakin lautasta on tehty vain 150 numeroitu kappaletta.
Lautaset on suunnitellut Maija Höylä ja ne on valmistanut Hackman Designor, Arabia. Lautaset ovat seinälle ripustettavia, halkaisijaltaan 20 cm.
Lautanen Valmet L-70 Vinkan prototyypistä julkaistiin vuonna 1997 ja Karhumäki Karhu 48 lautanen ilmestyi koneen ensilennon 50-vuotisjuhlan kunniaksi vuonna 1998. Muita tähän sarjaan kuuluvia lentokoneita ovat Valmet PIK-23 Towmaster, Valmet Tuuli II ja Valmet L-80 TP (Redigon prototyyppi). Viimeisenä julkaistiin lautanen Eklund TE-1 amfibiokoneesta vuonna 2002.
-
Valmet L-70 Vinka
60-luvun lopulla ilmavoimat ryhtyi miettimään, millaista konetta se tarvitsisi käytössä olleiden Saab Safir alkeiskoulukoneiden seuraajiksi. Samaan aikaan tutkittiin mahdollisuutta nostaa Suomen ilmailuteollisuus lamasta, mihin se oli vajonnut. Niinpä Ilmailuteollisuuden Kehitysosasto (IKO), joka sijoittui Valmet Oy Lentokonetehtaalle Tampereelle, sai tilauksen suunnitella prototyyppi, LEKO-70. Valmistus tapahtui osaksi Tampereella, osaksi Valmet Oy Kuoreveden Tehtaalla.
Kapteeni Paavo Janhunen teki LEKO-70:n ensilennon 1.7.1975 Kuorevedellä. Laajan koelento-ohjelman jälkeen Valmet sai ilmavoimilta alkeiskoulukonetilauksen, 30 kpl Valmet L-70 Vinka -konetta. Palveluskäyttöön Vinka saatiin 80-luvulla ja se on osoittautunut hyvin onnistuneeksi koulukoneeksi.
Valmet rakensi vientimarkkinointia tukemaan yhden koneen tyyppinimellä Valmet L-70 Miltrainer (OH-VAA), joka sai myös siviilityyppihyväksynnän.
Vinka on 3-paikkainen (siviilissä 4-paikkainen) kokometallinen alkeiskoulukone. Siinä on kiinteä laskuteline ja mäntämoottori. Kone on rajoituksetta taitolentokelpoinen 2 hengen kuormalla.
-
Karhumäki Karhu 48
Sodan jälkeen ilmavoimien työt vähenivät voimakkaasti Veljekset Karhumäki Oy:n tehtaalla. Niinpä yritys aloitti vuodenvahteessa 1946/47 4-paikkaisen matkailukoneen suunnittelun lentokonetyön takaamiseksi. Kone tarkoitettiin maa- ja vesikäyttöön.Prototyyppejä tehtiin samanaikaisesti kaksi, toisen viimeistely jätettiin odottamaan ensimmäisen koneen koelentotuloksia.
Ensilennon suoritti Uuno Karhumäki 20.7.1948. Koneen tunnukseksi tuli OH-VKK ja se sai nimen Nalle. Toinenkin kone lensi vielä samana vuonna. Tämä kone sai nimekseen Tavi. Sen tunnus oli Karhumäen käytössä OH-VKL ja myynnin jälkeen OH-KUA. Koneeseen valmistettiin myöhemmin uusi siipi vesilento-ominaisuuksien parantamiseksi ja se sai tyyppimerkinnän Karhu 48 B.
Konetyypille ei kuitenkaan löytynyt markkinoita, koska sodan jälkeen oli saatavissa runsaasti amerikkalaisia ylijäämäkoneita. OH-KUA poistettiin rekisteristä vasta 70-luvun alussa ja on nyt nähtävänä Suomen Ilmailumuseossa Vantaalla.
Karhu 48 on ylätasoinen 4-paikkainen matkailukone, jossa on kiinteä laskuteline. Konetta voidaan käyttää pyörä-, suksi- tai kellukelaskutelineellä.
-
Valmet PIK-23 Towmaster
70-luvun puolivälissä Polyteknikkojen Ilmailukerhon piirissä kehittyi ajatus uuden hinauskoneen kehittämisestä. Työ keskittyi aluksi aikaisemman PIK-19 Muhinun parantamiseen. Myöhemmin koneprojektista tuli Teknillisen Korkeakoulun ja Valmet Oy:n yhteinen ja suunnittelu alkoi alusta. Tavoitteena oli rakentaa purjekoneiden hinauskone, jota voitiin käyttää myös lentokoulutukseen. Tyyppimerkinnäksi tuli Valmet PIK-23 Towmaster.
Konetta valmistettiin kaksi kappaletta toinen Valmetille ja toinen Teknilliselle Korkeakoululle. Ensimmäinen kone OH-TOW teki ensilentonsa 22.3.1982 Mikko Järven toimiessa ohjaajana. Toinen kone, OH-TUG, lensi seuraavana vuonna.
Valmet markkinoi konetta melko paljon, mutta kauppoja ei syntynyt. Myös rakennussarjojen myyntiä tutkittiin hinnan saamiseksi kilpailukykyiseksi. Hinauskoneena PIK-23 on täyttänyt hyvin paikkansa.
Valmet PIK-23 on 2-paikkainen, rinnakkainistuttava, kokonaan komposiittirakenteinen hinauskone, jossa on 180 hv mäntämoottori. Siinä on kiinteä laskuteline.
-
Valmet Tuuli II
Jo sota-aikana Valtion Lentokonetehdas oli aloittanut uuden alkeiskoulukoneen suunnittelun ilmavoimille. Kuitenkin vasta 40-luvun lopulla silloinen Valtion Metallitehtaat (myöhemmin Valmet) pääsi konkreettisesti työhön käsiksi. Koneen pääsuunnittelija oli tekn.tri M. T. Vainio ja se valmistettiin osin Tampereella ja Kuorevedellä.
Ensilennon suoritti Esko Halme 26.9.1951. Kuitenkin jo 26.10.1951 se tuhoutui Hallissa valmistusvirheen takia. Esko Halme ja Teuvo Aroniemi pelastautuivat laskuvarjoin.
Kone oli jo valmistuessaan vanhanaikainen, eikä sen jatkokehittely kiinnostanut ilmavoimia. Niinpä koneyksilö TL-1 jäi ainoaksi.
Tuuli II oli puurakenteinen, vaneriverhottu, alatasoinen, 2-paikkainen ja rinnakkainistuttava alkeiskoulukone.
-
Valmet L-90 Redigo
80-luvun alussa Valmet Oy Kuoreveden tehtaalla nähtiin, että suunnittelu- ja tuotantohenkilöstön työttömyyttä oli odotettavissa Vinka- ja Hawk-valmistuksen jälkeen. Tällöin tehtiin paikallisesti päätös lähteä kehittämään Valmet L-70:n pohjalta nopeampaa, potkuriturpiinilla ja sisäänvedettävällä laskutelineellä varustettua koulukonetta Valmet L-80 TP Turbo-Vinha.
Paavo Janhunen lensi prototyypillä OH-VBB ensimmäisen kerran 12.2.1985. Kone tuhoutui 14. lennollaan 24.4.85, sekä lentäjä että mukana ollut koelentoinsinööri kuolivat.
Kehitystyötä päätettiin kuitenkin jatkaa ja aloitettiin toisen prototyypin rakentaminen. Ennen toisen koneen ensilentoa otettiin käyttöön uusi tyyppinimi Valmet L-90 TP Redigo.
Redigoja valmistettiin Kuorevedellä ilmavoimille yhteyskoneeksi sekä Meksikoon ja Eritreaan koulukoneeksi yhteensä noin 30 kpl. Valmet myi syksyllä 1995 koneen valmistusoikeudet Italiaan Aermacchi:lle, joka markkinoi sitä M290TP-tunnuksella.
-
Eklund TE-1
Jo ennen sotaa DI Torolf Eklund ryhtyi suunnittelemaan pientä 1-paikkaista lentovenettä. Rakentaminenkin alkoi jo välirauhan aikana, mutta vasta sodan jälkeen nyt Valtion Metallitehtailla (myöhemmin Valmet) työskentelevä Eklund pääsi kunnolla rakentamaan konettaan, joka oli muuttunut amfibiokoneeksi, aikanaan maailman pienimmäksi.
Koneen ensilennon teki tehtaan koelentäjä Esko Halme Kolhinselän jäältä 24.2.1949. Koelennot osoittivat, että moottorin teho oli riittämätön. Moottorinvaihdon jälkeen koelennot jatkuivat syksyllä 1954. Kone oli nyt aiempaa painavampi ja siksi se muutettiin lentoveneeksi.
Koneella ei lennetty muuta kuin koelennot ja se on nyt sijoitettu Suomen Ilmailumuseoon Vantaalle. Koneen tunnus oli OH-TEA.
