Klubihistoriikki
1 Yleistä
Lions Club Savonlinna r.y on perustettu 10.11.1955.
2 LC-Savonlinnan arvot:
Klubin toiminnan tarkoitus ja tavoitteet on määritelty klubin sääntöjen 2. §:ssä. Tavoitteisiin pääsemiseksi korostetaan erityisesti seuraavien arvojen toteutumista ja niihin sitoutumista:
1. Yhteishenki ja yhteenkuuluvuus
2. Palvelualttius
3. Toiminnan avoimuus
4. Isänmaallisuus
(Arvot hyväksytty klubikokouksessa 16.2.2012)
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _
Lions Club Savonlinna 70 vuotta 7.11.2025
Historiikki Hospitsissa pidetyssä juhlassa
Suomeen v. 1950 rantautunut Lions-aate saavutti Itä-Savon ja Pohjois-Karjalan 50-luvun puolivälissä. Marraskuussa 1955 perustettu LC Savonlinna on toiseksi vanhin klubi nykyisen 107-H piirin alueella. Vanhin on LC Joensuu, joka oli perustettu tammikuussa 1955.
LC Savonlinna on kahteen kertaan perustettu klubi – ollaan siis varmalla pohjalla. Lokakuussa 1955 hotelli Tottiin kokoontui ”23 miestä ja Suomen kansalaista” perustamaan Lions Club Savonlinna r.y. -nimisen yhdistyksen. Yhdistyksen perustamisesta oli uutinen lehdessä. Se sattui Lions-lohkon puheenjohtajan silmiin. Pian uudelle yhdistykselle tuli kirje, jossa lohkon puheenjohtaja toteaa olevansa pakotettu kohteliaimmin ilmoittamaan, ettei klubin perustaminen ole tapahtunut oikeassa järjestyksessä. Uuden klubin perustaminen on mahdollista ainoastaan siten, että aloite ja perustaminen tapahtuu jo olemassa olevan klubin toimesta. - Niinpä 10. marraskuuta 1955 Tottissa pidettiin uusi perustava kokous, jossa kummeina olivat LC Imatran edustajat.
Alkuvaiheessa Klubin toiminta näyttää lähteneen liikkeelle hiukan kangerrellen, sillä ykköspresidentti vaihtui ensimmäisen toimintavuoden aikana peräti kolme kertaa. Sittemmin presidentti ei klubissamme ole vaihtunut kesken kauden.
Muutama viikko sitten keskustelin erään klubimme pitkäaikaisen jäsenen kanssa. Hän oli pyytänyt eroa klubista terveydentilaansa ja korkeaan ikäänsä vedoten. Sain tehtäväkseni soittaa hänelle ja välittää klubin kunnioittavat kiitokset 55 vuoden jäsenyydestä. Puhelimessa hän totesi: Kyllä voi hyvällä mielellä, jopa ylpeydellä, muistella kaikkea sitä, missä leijonana on saanut olla palvelemassa.
Yritän nyt tässä 70-vuotishistoriikissa kertoa jotakin siitä toiminnasta, jota voimme klubissa tänään hyvillä mielin ja ylpeydellä muistella.
Lions Club Savonlinnassa on 70 vuoden aikana ollut jäsenenä ainakin 165 veljeä – luvusta saattaa puuttua joku lyhyen aikaa, vain jonkun kuukauden mukana ollut veli. Missä kaikessa tämä miesjoukko on tällä paikkakunnalla palvellut
Varainhankinta-aktiviteeteista
Varainhankintaa on vuosikymmenien varrella tehty esim. keräämällä lumppuja ja paperia (toiminnan alkuvuosina), hakkaamalla halkoja, raivaamalla metsää, purkamalla vanhoja rakennuksia, siivoamalla lomamökkejä ja pitämällä kirpputoria ja huutokauppaa. 2000-luvulla on istutettu metsää ainakin kahdeksana keväänä ja hoidettu toimitsijan tehtäviä OTB-koripalloturnauksissa. Pari vuotta sitten avautui mahdollisuus ansaita klubille rahaa tekemällä keväisin ja syksyisin talkootyötä Rauhalinnassa.
Yksi merkittävimmistä ja pitkäaikaisimmista varainhankinta-aktiiviteeteistä on ollut joulukorttien myynti. Klubin omien joulukorttien, etupäässä Olavinlinna-aiheisten, myynti alkoi 1970 ja jatkui 47 vuotta, jouluun 2017 asti. Kortteja myytiin yrityksille ja liikelaitoksille sekä myös yksityisille vuosittain yleensä muutaman tuhannen kappaleen painos. - Mainittakoon, että joskus 80-luvulla Helsingin Sanomissa esiteltiin vuoden kauneimpia joulukortteja. Mukaan oli päässyt myös meidän klubimme kortti. Siinä oli valokuvataiteen akateemikko Matti A. Pitkäsen ottama tunnelmallinen kuva klubiveljemme Pauli Hiltusen mökiltä.
Joulukorttiaktiviteetin päätyttyä aloitettiin seuraavana vuonna, v. 2018 pullopanttikeräys kauppaliikkeissä, ensin kolmessa ja nykyisin jo seitsemässä liikkeessä. Keräys on osoittautunut tuottoisaksi. Viime toimintakauden loppuun mennessä tuotto on ollut yhteensä yli 15.000 €.
Huomattava aktiviteetti klubin historiassa oli Savonlinnan kaupungin 350-vuotisjuhlan merkeissä 1989 järjestetty taiteen myyntihanke. Klubi tilasi savonlinnalaislähtöiseltä taiteilijalta Juha Sääskeltä litografiatyön. Taiteilija antoi työlleen nimeksi ”Pietari Brahe, Konstantin Kiseleff ja Pietari Kylliäinen pyydystävät Kyrönvirran mustia kaloja”. Myynnissä oli 100 vedosta, jotka kaikki saatiin kaupaksi. Värilitografian myynnillä hankittuja varoja riitti jaettavaksi useammaksikin vuodeksi. Mm. 90-luvun alussa niillä vietiin viisikymmentä omaishoitajaa virkistyspäivään Rantasalmen Terveen Elämän Keskukseen.
60-luvulla ryhdyttiin julkaisemaan verokalenteria. Hanke muuttui pian kaikkien Savonlinnan klubien yhteiseksi hankkeeksi, joka kesti 80-luvun puolelle asti. Kukin klubi vuorovuosin hoiti julkaisun ja myynnin.
Suomen Lions Liitto järjesti v. 1972 ensimmäisen Punainen Sulka -keräyksen. Keräys on toteutettu muutaman vuoden välein kuusi kertaa ja tuotosta osa on jäänyt omalle paikkakunnalle. LC Savonlinna on joka kerta hoitanut vastuullisesti oman osuutensa. Viimeisin keräys oli vuonna 1999 ja sen paikkakunnalle jäävä osuus päätettiin – klubimme ehdotuksesta – luovuttaa Savonlinnan kaupungin sosiaalitoimelle turvapuhelimien hankkimiseksi vanhuksille.
Varojen käyttö
LC Savonlinnan toiminnassa etusijalla on ollut oman alueen ihmisten – nuorten, ikäihmisten ja veteraanien – palveleminen. Ensimmäisellä toimintakaudella 1955-56 klubi päätti ryhtyä pitkäjänteisesti tukemaan partiolippukunta Savon Saukkoja. Nähtiin, että se on erinomainen tapa tukea paikkakunnan nuoria. Klubi toimikin Savon Saukkojen taustajärjestönä 80-luvun lopulle asti.
Kun vuonna 1977 tulin LC Savonlinnan jäseneksi, kummi varoitti: Älä sitten mainitse sanaa ”Leijonamaja”. Klubi on päättänyt, että asiasta puhuvaa sakotetaan välittömästi. Leijonatoiminnassakaan kaikki ei aina mene niin kuin Strömsössä. Päätöstä sakottamisesta ei tietääkseni ole kumottu. Sen verran kuitenkin uskallan sanoa, että asia liittyy Savon Saukkojen tukemiseen. Mutta ei tämän enempää tästä aiheesta…
Koko 70-vuotisen taipaleen ajan varoja on jaettu stipendeinä koululaisille ja opiskelijoille, erityisesti mainittakoon myös musiikkiopistossa opiskelevat. Stipendiasioissa yhteistyö Savonlinnan kaupungin koulutoimen kanssa on viimeisen 10-15 vuoden aikana tiivistynyt. Ekaluokkalaisten stipendien rinnalle on tullut Reilun oppilaan stipendi 8. luokkalaisille, lisäksi alakoululaisille on monena syksynä jaettu heijastimet. Uusimmat suunnitelmat koskevat kiusaamisen vastaista työtä kouluissa.
Nuorisoa on tuettu paljon – paitsi koulujen - myös Savonlinnan seurakunnan diakoniatyön, Hattu ry.n ja Savonlinnan kaupungin sosiaalitoimen kautta. Klubin lahjoittamin varoin Sosiaalitoimi on lähettänyt lapsia ja nuoria mm. kesäleirille Tanhuvaaraan.
Vaikka toiminnassa painopiste on ollut oman alueen ihmisten palvelemisessa, ulkomaitakaan ei ole unohdettu. Tukea on ohjattu ulkomaille leijonien kansainvälisen LCIF-rahaston kautta sekä kotimaisten leijonakeräysten kautta sotaa käyvän Ukrainan auttamiseksi. Viimeisen kymmenen vuoden aikana meillä on ollut myös kaksi omaa kohdetta: Mofindin lastenkoti Tansaniassa ja – kiitos klubiimme kuuluvan Romanian kunniakonsulin – Romanian lapset, joita olemme tukeneet Joulun lapsi -keräyksen kautta.
Palveluaktiviteeteista
Palveluaktiviteeteissa veljet auttavat suoraan ihmisiä omalla työllään. Hyvä esimerkki tällaisesta oli, kun klubiveljet 1985 talkoilla rakensivat Kaartilassa erään veteraanin kotiin vesi- ja viemärijohdot. Toisena esimerkkinä voi mainita Kiirastorstain kirkkokuljetukset palvelukodeissa tai hoitolaitoksissa asuville vanhuksille. Niitä on pyöritetty jo kolmisenkymmentä vuotta. Tiedän myös, että jotkut veljet ovat yksityisesti tehneet paljon henkilökohtaista auttamista ystäväpalvelun tapaan.
Vielä pitempään – nelisenkymmentä vuotta – klubimme on järjestänyt leijonien Kauneimmat joululaulut tilaisuuden. Ne alkoivat adventtihartauden nimellä Pikkukirkossa. 2000-luvulla nimi muutettiin Kauneimmiksi joululauluiksi ja tilaisuuteen alettiin kutsua kaikkia Savonlinnan klubeja. Pikkukirkon siirryttyä ortodokseille tilaisuudet siirtyivät kymmenen vuotta sitten Pääskylahden kirkkoon. Viime vuosina Kauneimmat joululaulut on ilmoitettu kaikille avoimiksi ja ne ovat alkaneet koota enemmän muuta seurakuntaväkeä kuin leijonia. Niinpä nyt tulevana jouluna emme ole enää mukana Kauneimpien joululaulujen järjestelyissä.
Palveluaktiviteetteihin voitaneen laskea myös LC Savonlinnan järjestämät kulttuuritapahtumat: taidenäyttely ”Savonlinnalaisten kotien taidetta”, jonka klubi v. 1986 järjesti Riihisaaren museossa sekä muutamat klubin järjestämät konsertit.
Konserteista Konsta Jylhän ja Kaustisten Purppuripelimannien konsertti Savonlinnan Seminaarilla 1972 oli suuri menestys. Pääsyliput loppuivat kesken, kun seminaari tuli aulatiloja myöten täyteen. Klubissa innostuttiin ja päätettiin kutsua seuraavana vuonna Retuperän WBK konsertoimaan. Mutta yleisö ei innostunutkaan, tuli vain parisataa henkeä, ja kulut saatiin juuri ja juuri peitetyksi.
Veljeshengen vaaliminen
Palvelun ja auttamisen lisäksi klubin tarkoitus ja tavoite on - niin kuin säännöissä todetaan – ”luoda ja ylläpitää hyvää toveruutta ja keskinäistä yhteisymmärrystä ja ystävyyssiteitä.”
Veljeshenkeä on luotu ja vaalittu järjestämällä vuosittain yhteisiä pikkujouluja, teatteri- ja kevätretkiä. Niihin on kutsuttu aina myös ladyt mukaan. Kevätretkillä on käyty mm. Ahvenanmaalla ja laskemassa Ruunaankoskia. On tehty myös useampia Viroon, Pietariin ja Karjalaan suuntautuneita matkoja. Viimeisin kevätretki tehtiin Punkaharjulle Johanna Oraksen Taidekartanoon ja Hotelli Punkaharjulle, jota Saimi Höyer esitteli. Veljeshengen vaalimisen tukikohtana toimi yli 60-vuoden ajan Tuotteen Rantapirtti. Siellä on pidetty lukuisat pikkujoulut sekä kauden alkajaiset ja päättäjäiset. Niissä ovat myös ladyt olleet mukana. Nyt Rantapirttiin liittyvät enää nostalgiset muistot, sillä Rantapirtti vaihtoi omistajaa seitsemän vuotta sitten.
Veljeshengen kannalta erityisen merkittävä on ollut klubin lentopalloilta Casinolla. Klubiin tullut rehtori ja voimistelunopettaja Arne Broms aloitti ne 1972 eli 53 vuotta sitten. Lentopalloa on pelattu viikoittain – kesäkuukausia lukuun ottamatta – tähän asti. Alkuverryttely tehdään kuntosalilla, sitten pelataan lentopalloa ja lopuksi käydään saunassa ja uima-altaalla. Lentopalloiltoihin on voinut kutsua myös ulkopuolisia tutustumaan leijonatoimintaan. Sitä kautta klubiin onkin saatu uusia jäseniä.
Klubitoiminnan tekee antoisaksi se, että mukana on erilaista asiantuntemusta ja eri ammattialoja edustavia veljiä. Klubi-illoissa pidettyjen esitelmien – joko veljien tai kutsuttujen asiantuntijoiden pitämien – kautta on saatu mielenkiitoista tietoa monista asioista. Mainitsen näytteeksi viime vuosilta muutaman vierailijan pitämän esitelmän: Panu Peitsaro, Huumetilanne Savonlinnassa, Pekka Mononen, Työssä SPR:n kenttäoperaatioissa katastrofialueilla, Antti Vainio, Edunvalvontasopimuksen ja jälkisäädöksen tekeminen. Vuosittain on myös pyritty tekemään tutustumisretkiä lähiseudun kiinnostaviin kohteisiin. Mainitsen taas esimerkkejä viime vuosilta: Uusi kirjastotalo Joel, Louhen kaivos, Enonkosken kalanviljelylaitos, Metsä Woodin tehdas Punkaharjulla, Savonlinnan Works Lypsyniemellä, seppä Teppo Nousiaisen ateljee, Savonlinnan uusi paloasema, Xamkin Teollisen puurakentamisen laboratorio sekä Suvi-veneiden tuotantolaitos.
Klubin historiassa mieleenpainuva tapahtuma oli Suomen Lions-liiton valtakunnankokous Savonlinnassa, kesäkuussa 1981. Parintuhannen leijonan marssi lippuineen halki Savonlinnan Olavinkatua Talvisaloon oli juhlava näky. Klubimme oli vahvasti mukana kokouksen järjestelyissä, mm. veli Kalevi Inha toimi kokouksen pääsihteerinä.
Kaudella 1981-82 leijonien kansainvälinen teema oli ”Rauha ihmisillä”. Kansainvälinen presidentti haastoi klubeja istuttamaan Rauhan puun. Klubimme vastasi haasteeseen istuttamalla syyskuussa -81 kuusen Puistokadun alkupäähän. Paikan lähellä Tottintorilla on ollut Kansalaissodan historiasta tunnettu ns. Sovinnon kaivo. Savonlinnalaiset punaiset ja valkoiset heittivät tammikuussa 1918 kaivoon symbolisena eleenä aseensa ja lukitsivat sen. Komea leveäoksainen Rauhan kuusi kasvaa tänä päivänä Joel Lehtosen patsaasta Tottintorin suuntaan Puistokadun puolella, vieressä rannan puolella kasvaa toinen kuusi. Vuonna 2017, joka oli sekä itsenäisyytemme että koko Lions-liikkeen 100-vuotisjuhlavuosi, klubimme istutti Kirkkopuistoon tammen. (Se on kasvaa jo parimetrisenä nurmikolla kirkon pääovelta Kirkkokadulle päin lähtevien käytävien välissä.)
Klubin jäsenistöstä ja tulevaisuuden näkymistä
Mainitsin jo, että klubiin on kuulunut 70 vuoden aikana ainakin 165 veljeä. Piirikuvernöörin virkaa ovat hoitaneet klubistamme Jaakko Nortio 1960-61, Osmo Poutanen 1974-75 ja Reijo Tuomela 1989-90. Lions-ritareita on klubin historiassa ollut kolme; Reijo Tuomela, Veli-Tuomas Sallinen ja Esa Rautio. Tänään klubiimme nimitetään juhlallisin menoin neljäs ritari, Kari Nousiainen.
Lions Club Savonlinna on jo vuosikymmeniä kantanut paikkakunnalla Ukkoklubin nimeä. Mutta ei se ole meitä haitannut. Aikanaan klubin perustajajäsenten keski-ikä oli 43 vuotta. Tällä hetkellä klubimme 29 jäsenen keski-ikä on 74 ja puoli vuotta. Kymmenen vuotta sitten syksyllä 2015 keski-ikä oli 69 v 4 kk. Eli kannattaa kuulua leijoniin – silloin ikääntyy kymmenessä vuodessa vain viiden vuoden verran.
Katsomme tulevaisuuteen luottavaisesti. Viimeisen viiden vuoden aikana olemme saaneet klubiin seitsemän uutta jäsentä, joka eivät vielä lähelläkään ukkoikää. Lokakuun vuosikokouksessa päätettiin yksimielisesti, että klubin 70 vuotta vanhat säännöt korvataan uusilla Lions-liiton mallisääntöjen mukaisilla säännöillä. Päätös merkitsee samalla sitä, että jatkossa klubin jäsenyyttä voivat hakea myös naiset.
Lions-toimintaa tullaan aina tarvitsemaan. Maailma tarvitsee ihmisiä, joilla on sydäntä toista ihmistä ja hänen hätäänsä varten. Helposti käy niin, että yksin ei tule lähdetyksi liikkeelle auttamaan. Mutta toisten kanssa toimeen tarttuminen on helpompaa. Siinä on Lions-toiminnan salaisuus ja voima.
Jorma Marjokorpi
_ _ _ _
LIONS-CLUB SAVONLINNA 65 v.
20.11.2021 Hotelli Pietari Kylliäinen
Arvoisat ladyt ja veljet
Klubimme 50-vuotisjuhlassa 2005 julkaistiin painetussa muodossa 50-vuotishistoriikki, jossa varsin kattavasti kerrotaan klubin toiminnasta ja avustuskohteista. En käy tässä puheenvuorossa kertaamaan painetussa historiikissa olevia asioita. Totean vain lyhyesti, mitä siellä kerrotaan klubin perustamisesta.
Kuinka kaikki alkoi?
Lokakuussa 1955 hotelli Tottiin kokoontui ”23 miestä ja Suomen kansalaista” perustamaan Lions Club Savonlinna r.y. -nimisen yhdistyksen. Yhdistyksen perustamisesta sanomalehdessä julkaistu uutinen sattui Lions-lohkon puheenjohtajan silmiin. Pian uudelle yhdistykselle tuli kirje, jossa lohkon puheenjohtaja toteaa olevansa pakotettu kohteliaimmin ilmoittamaan, ettei klubin perustaminen ole tapahtunut oikeassa järjestyksessä. Uuden klubin perustaminen on mahdollista ainoastaan siten, että aloite ja perustaminen tapahtuu jo olemassa olevan klubin toimesta. - Niinpä 10. marraskuuta 1955 Tottissa pidettiin uusi perustava kokous, jossa kummeina olivat LC Imatran edustajat.
LC Savonlinna oli järjestyksessä 46. klubi Suomessa. Ensimmäinen Lions-klubi oli perustettu Helsinkiin viisi vuotta aikaisemmin, 1950. Sieltä Lions-aate levisi ensin etupäässä Etelä-Suomen kaupunkeihin. Nykyisen 107-H piirin alueella LC Savonlinna on toiseksi vanhin klubi. Vanhin on LC Joensuu, joka perustettiin tammikuussa samana vuonna.
50-luvun Suomessa Lions-aatteelle oli olemassa otollista maaperää. Yhteiskunnan turvaverkot olivat nykypäivään verrattuna varsin vaatimattomat ja reikäiset. Avuntarvitsijoita ei ollut vaikea löytää. Isänmaalliset järjestöt oli sodan jälkeen lakkautettu, siksi Lions-liikkeen tunnus ”Luovuta Isänmaasi Onnellisempana Nousevalle Sukupolvelle” herätti vastakaikua sodan ajan eläneissä miehissä. Isänmaallisuus onkin ollut klubissamme halki vuosikymmenien keskeinen arvo.
Tällä hetkellä klubimme jäsenten keski-ikä on n. 75 vuotta. Klubin perustamisen aikaan me olimme siis keskimäärin kymmenvuotiaita koulupoikia.
Keitä olivat ne 20 miestä, jotka merkittiin Lions Club Savonlinnan perustajajäseniksi?
Ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Maatalouspankin johtaja Yrjö Aarnio. Noin kolmen kuukauden kuluttua, helmikuun alussa hän kuitenkin erosi klubista ”henkilökohtaisista syistä”. Ensimmäinen varapresidentti Arnold Harvo oli pitkällä ulkomaanmatkalla. Niinpä uudeksi presidentiksi nousi Sotilaspiirin päällikkö everstiluutnantti Heikki Mikkola. Hän ehti olla presidenttinä vajaat kaksi kuukautta, kun joutui eromaan klubista paikkakunnalta muuton takia. Loppukauden presidenttinä toimi Martti Virkkunen. Hänen osalleen tuli viedä läpi näyttävä ja osanottajien mieleen jäänyt klubin perustamisjuhla eli Charter Night Olavinlinnassa 20. toukokuuta 1956. Martti Virkkunen oli fil.maist. ja apteekkari, joka johti Uutta apteekkia. Martti Virkkusenkin aika klubissa jäi lyhyeksi, sillä hän erosi talvella -59 Helsinkiin muuton takia.
Ykköspresidenttinä oli siis ensimmäisen toimintakauden aikana peräti kolme henkilöä. Sittemmin klubissamme presidentti ei ole vaihtunut kesken kauden. Sihteeri kuitenkin pysyi virassaan koko kauden. Hän oli Tatu Pouta, varatuomari, joka työskenteli asianajotoimisto Peltonen & Seppälän palveluksessa Maatalouspankin talossa. Hän erosi klubista v.-61 ja muutti pankinjohtajaksi Sysmään.
Muut perustajajäsenet aakkosjärjestyksessä
Arnold Harvo, Miekkoniemen tilan omistaja, vuokrasi ja möi tontteja oman mökin rakentajille. Kun Schaumanin työläiset rakensivat mökkinsä Miekkoniemelle, paikka käytiin kysymässä Harvolta. Hän piirsi sen tupakkiaskin kanteen ja antoi kysyjälle. Se oli sen ajan kaavoitusta. Harvonmäki ja Harvonkatu vieläkin alueella muistuttavat hänestä. Perustajajäsenistä vanhin (67 v.) Kuoli -61
Toivo Himanen, Savonmaa-lehden päätoimittaja, kuoli 55-vuotiaana v. -61. Savonmaalla, joka oli kokoomuksen lehti, oli kaupungissa kova kilpailija maalaisliiton Itä-Savo. Molempien edustajat näyttävät kuitenkin mahtuneen samaan klubiin.
Arvi Inkeri, Tuotteen toimitusjohtaja. Oli mukana v. -64 asti.
Antti Kankkunen, metsänhoitaja, luonnonhistorian ja maantiedon opettaja lyseossa, kaupunginvaltuutettukin jossain vaiheessa. Värikäs persoona. Meni naimisiin leskirouva Jäniksen kanssa ja kehuskeli: ”Ammuin Jäniksen ja sain kolme poikasta.” Valitteli usein oppilaille. ”Kun katsoo Suomen metsiä, niin parhaat alueet ovat lepikkojen vallassa.” Tuli tunnetuksi ahkerana kaupungin päätöksistä valittajana. Erotettiin klubista -68 poissaolojen ja maksamattomien maksujen takia.
Kyösti Laitinen, kello- ja kultaseppä, res. majuri. Sotinut talvisodassa Kollaalla. Puolusti uudestaan Kollaata 70-luvun vaihteessa, kun kulttuuriradikaalit koettivat siirtää Kollaan kiviä pois Tallisaaresta. Kyösti lauloi vuosikymmenet Savonlinnan Mieslaulajissa. Hän huolehti siitä, että Leijonamarssi kajahti joka klubikokouksessa.
Leo Laitinen, pääkirjanpitäjä / konttoripäällikkö Enso-Gutzeitin metsäosastolla. Kyöstin veli.
Molemmat veljekset vaikuttivat klubissa vahvasti 80-luvun loppuun asti
Erkki Leskinen, Ekonomi, Kaurosen rautakaupan ja tukkukaupan johtaja. Erotettiin -68 poissaolojen ja maksamattomien maksujen takia.
Viljo Nousiainen, agronomi ja Itä-Savon Kirjapainon ja lehtiyhtiön toimitusjohtaja. Oli mukana klubissa 90 luvun alkuun asti. Klubihengen isällinen ylläpitäjä, jolla oli ehtymätön juttuvarasto.
Pentti Pelttari, majuri, Savonlinnan sotilaspiiri, Pääskylahden varikon päällikkö. Erosi klubista -58 paikkakunnalta muuton takia
Kalevi Pesonen, agronomi, Osuuskassojen keskusliiton tarkastaja. Klubissa v. 71 asti.
Antero Ruokonen, rakennusmestari, oma firma, erosi klubista -59
Viljo Salovaara, Säämingin kunnanlääkäri. Oli mukana klubissa 80-luvulle asti.
Aaro Savolainen, poliisilaitoksen sihteeri, kuoli -58
Viljo Valtonen, kello- ja kultaseppä, oma yritys, Kello- ja kultaseppä Valtonen ja Pojat oy. oli mukana v. -77 asti.
Börje Winter, dipl. ins. Schaumanin kuitulevytehtaan teknillinen johtaja. Kuoli -66
Edvin Åberg, Lyseon ruotsin opettaja. Muistellaan, että vuosikymmeniin kukaan ei reputtanut ruotsista. Monia tarinoita hänestä. Kutsumanimi ”Lerska”. Vihasi lukioon tulleita naisoppilaita ja pappien lapsia. Nimitti erästä vähän ylipainoista lukiolaistyttöä ”hevosenpuolikkaaksi”. Rantasalmen rovastilla Vuorisella oli viisi poikaa. Åberg harmitteli: ”Tulevat minun vaivoikseni”. Yhdelle heistä sanoi lukukauden alussa: ”Vuorinen on niin tyhmä, ettei Jumalakaan voi häntä auttaa.” Jumala kyllä auttoi ja poika kirjoitti ruotsista laudaturin. Oli mukana klubissa kuolemaansa v. -75 asti. Kuoli 69 -vuotiaana.
Pikkukaupungin ”kermaa”?
Tällainen oli se miesporukka, joka aloitti Lions-toiminnan Savonlinnassa. Voidaan kai hyvällä syyllä sanoa, että he edustivat pikkukaupungin ”kermaa”. Ehkä kaupungin vahvin ”kerma” oli rotareissa, mutta ei tämäkään porukka mitään kevytkermaa ollut. Vaikutusvaltaisia, vahvoja ja värikkäitäkin persoonia. Miehiä parhaassa iässä, perustajajäsenten keski-ikä 43 v. Vanhin oli siis Arnold Harvo, 67 v., nuorimmat Antti Kankkunen ja Tatu Pouta 31 v.
Ensimmäisen kauden toimintakertomuksessa todetaan: ”Kerhon jäsenten kesken on muodostunut hyvä yhteishenki ja keskinäinen toveruus.” – Kuitenkin jo 60-luvun alussa parinkin kauden toimintakertomuksessa todetaan: ”tärkeimmäksi aktiviteetiksi (on muodostuva) klubin sisäisen hengen parantaminen”. Hyvän yhteishengen säilyminen ei ole itsestään selvää – ei silloin eikä nyt.
Alkuvuosista lähtien klubikokouksiin väriä ja sisältöä ovat tuoneet ns. veljen vartit eli veljien tai vierailijoiden pitämät esitelmät. Aiheet ovat vaihdelleet laidasta laitaan taivaan ja maan välillä. Esimerkkejä esitelmien otsikoista: ”Oikeuslääketieteellinen humalatutkimus”, ”Auton valaistuksen säätö ja käyttö”, ”Miksi linnut laulavat?”, ”Koulunuoriso pois yleisiltä tanssipaikoilta”, ”Saimaan kanava” – pöytäkirjan mukaan ”asiasta syntyi hiukan kireä ja kiivas keskustelu”, ”Kuin Pietari hiilivalkealla”, ”Maapallon koon vaihtelu massan pysyessä muuttumattomana”, ”W. Schaumanin kehitys 1800-luvun loppupuolen sikuria valmistavasta tehtaasta tämän päivän Kymmene OY:ksi”, ”Naisen hedelmättömyys ja kylmyys”. Tämän esitelmän kohdalla pöytäkirjassa on merkintä: ”Teil Twister jakeli sakkoja 525:- mk Syy: Usean veljen sopimaton liikehtiminen esitelmän aikana.” Kerran – pöytäkirjan mukaan - esitelmänpitäjä on kuitannut vuoronsa tarjoamalla veljille erään monopoliyhtiön tuotteita.
Heitänkin ilmaan ehdotuksen. Palautetaan veljen vartit klubi-iltoihin. Ainakin vielä 80-luvulla klubissa oli vuorolistat; jokainen veli joutui jossain vaiheessa pitämään vartin itse tai hankkimaan ulkopuolisen puhujan taikka järjestämään tutustumiskäynnin. Nykyisellä jäsenmäärällä vuoro tulisi jokaiselle vain 3-4 vuoden välein.
Alkuaikoina Lions-klubilla oli eittämättä ”herrakerhon” leima. Jäseneksi pääsevällä piti olla vaikutusvaltaa ja asemaa paikkakunnalla. Kun v. -77 tulin kutsutuksi LC-Savonlinnan jäseneksi ”herrakerhon” henkeä oli vielä jäljellä. Uusista jäsenistä käytiin joskus tiukkaakin keskustelua, ennen kuin asia eteni äänestykseen. Äänestys järjestettiin huolellisesti; se oli todella salainen. Muistelen, että ainakin yhden kerran jäseneksi tulo torjuttiin vielä äänestyksessä. Punaisia lappuja oli yksi liikaa.
Sen jälkeen, kun klubi v.- 88 muutti Possenkadun Kauppaseuralta Seurahuoneelle, myös jotain klubin hengessä alkoi muuttua. Vanhoista traditioista ei pidetty enää samalla tavoin kiinni kuin ennen. Asiaan vaikutti myös perustajajäsenten jääminen pois toiminnasta. Pukeutumiskoodi vapautui, Leijonamarssia ei aina laulettu eikä Lions-merkin puuttumisesta sakotettu.
Kun keskusteltiin uusista jäsenistä, ei enää kyselty, mikä asema hänellä on paikkakunnalla, vaan onko hän reipas ja aktiivinen mies, jonka on helppo tulla toimeen toisten kanssa ja jolla on halu ja valmius toimia toisten hyväksi.
Leijonien työlle maailmassa on jatkuvasti otollista maaperää. Yhteiskunta ei tule koskaan kehittymään sellaiseksi, ettei ihmisen enää tarvitsisi olla hyvä ja auttaa toista. Leijonien osoittamaa veljeyttä, ystävyyttä ja lähimmäisen auttamista tarvitaan tulevaisuudessakin!
Jorma Marjokorpi
