Jäänlähtöveikkauksen historia

50-vuotishistoriikissamme kerrotaan asiasta seuraavaa:
Jäänlähtöveikkauksen isä oli joka tapauksessa veli Antero Oikari, joka keväällä 1978 ensimmäisenä esitti veikkauskohteeksi sitä, että jokin tietty esine vajoaa lähellä olevan Jyväsjärven jäihin. Tämä esine oli auto - autourheiluunhan klubilla oli ennestään jo perinnettä - ja sitä paitsi auton uppoamista oli tiettävästi käytetty joissakin muissakin klubeissa arvauskohteena. Samana keväänä, lupaa tuskin kysymättä, Jyväskylän sataman nyt jo heikolle jäille ilmestyi keltainen Fiat 600:n autonkori, josta parhaan kyvyn mukaan oli pyritty poistamaan moottoriöljyt. Auton puskuriin oli kiinnitetty köysi, jolla auto piti vedettämän uppoamisen tapahduttua maihin, mutta tässä kävi niin kuin balladissa konsanaan: köys´ katkes´…. Jos sataman ruoppauksen yhteydessä joskus tulevaisuudessa löytyy jotain fiatintapaista, niin se on vain viittaus aktiiviseen lionstoimintaan. Auton uppoamistempauksen tuotto lienee ollut suunnilleen plus miinus nolla. Se oli kuitenkin osoitus siitä, että klubissa pantiin toimeksi spontaanisti hyvässä veljeshengessä. Idea jäi itämään.

Veli Arvo Käppi kertoo asiasta seuraavaa (2010, päivitetty 2012):
Tulin klubiin 1979 vuoden alusta tai vuoden 1978 syksyllä. Silloin veikattiin ruutupaperille tynnyrin uppoamisaikaa. Tämä edellytti jatkuvaa valvontaa, joka oli vaikea toteuttaa.. Tarina kertoo, että Laajavuoren vappujuhlissa veikattiin rajusti tynnyrin uppoamisaikaa, vaikka tynnyri oli jo uponnut.
1982 tehtiin ensimmäinen painettu jäänlähtöveikkausarpa, jossa vuorokausi oli jaettu 4 osaan. Tämä helpotti valvontaa, koska kriittisenä aikana satamassa tarvitsi käydä vain 4 kertaa vuorokaudessa. Alkuvaiheessa tynnyriin tehtiin reikiä, jotta vesi pääsi tynnyriin ja tynnyri sinne laitettuine kivineen upposi. Laitettiin myös hieno köysi, jolla tynnyri vedettiin rantaan seuraavaa kevättä varten. Tämä toimi hienosti, edellyttäen, että vetohommiin päästiin pian, koska muuten tynnyri vajosi pohjamutaan, josta sitä ei enää saatu ylös. Joskus myös sukeltajat kävivät tarkastamassa, miltä pohjassa näyttää. Kerran varastettiin myös paksu köysi, ilmeisesti parempiin tarkoituksiin. Eräänä vuonna tynnyriin ei tehty kunnolla reikiä. Tynnyri ei meinannut upota ja seilasi jäälautalla Kuokkalan sillan alle, ennen kuin suostui uppoamaan.
Joitakin vuosia sitten syntyi ajatus uppoamattomasta tynnyristä. Tynnyriin laitettiin sopiva määrä hiekkaa ja tynnyri suljettiin ilmatiiviisti. Jos painoa oli sopivasti, tynnyri jäi kellumaan ja nostettiin jäiden lähdettyä ylös seuraavaa talvea varten. Tämä toimi hienosti, kuten 2008 otettu kuvakavalkadi osoittaa. Joskus pitää hieman miettiä, mihin suuntaan tuulet ovat tynnyrin vieneet. Aina on kuitenkin löytynyt.
2011 jäänlähtöveikkauksessa siirryttiin uuteen aikaan. Tynnyriä valvoo kamera, jonka avulla kaikilla on mahdollisuus käydä tietokoneellaan satamassa vilkaisemassa, onko tynnyri jo uponnut. Valvontakamera on käytössä huhti- toukokuun ajan. Joskus muulloinkin. Kameraa on jo koemielessä käytetty, ja rannassa on käyty vain tarvittaessa ja kuvia ottamassa. Kotisivuillamme on linkki tynnyrille.
Tynnyri käyttäytyy seuraavasti: Ensin tynnyrin ympärille tulee vesilammikko ja tynnyri kallistuu etelään. Seuraavaksi osa tynnyristä vajoaa jäihin. Viimeisessä vaiheessa tynnyri vajoaa lähes kokonaan veteen. Kokonaisuudessaan nämä vaiheet kestävät noin viikon. 2012 tosin tynnyri kaatuessaan upposi samalla jään lävitse. Vuodet eivät ole samanlaisia. Aikaisimman ja myöhäisimmän uppoamisen väliä on lähes kuukausi.
Uudessa arvassa vuorokausi on jaettu 3 osaan. Illalla vaihto tapahtuu kello 20.
Huomatkaa, että päivämääräksi laitetaan silloin jakson päättymisajankohta. Jos esim. halutaan uppoamisaika 25.4. klo 23, pitää päivämääräksi laittaa 26.4. Tämä siksi, että kamera sammuu automaattisesti, kun valoa ei ole riittävästi.

1982 ensimmäinen painettu arpa.