Seitsemän veljen savotta

Viisi Pöyliön humua ja kaksi Alakemijoen jäpäkkää urosta kaatoivat savukalan appeeksi leppää Yläkemijoella. Oli kuulas syyspäivä, oivan kylmänkalsea hakkuuilma. Konesaha soi ja lepikko tömähti tantereelle kanavarannan tiheikössä.

Vaaralan Juhan mönkijä kouri leppärankaa peräkärryyn ja kuljetutti pilkontakoneelle. Pienmittakaavan tehometsätaloutta ja harvennushakkuuta samalla kertaa. 

Kerrankos mies joutuu koneen jatkeeksi, linjasto kuntoon ja puut haloiksi. Kone pirstoi ja pätki, miehet huitoi ja mätki. Etumiehinä syöttäjät, laitemiehenä katkoja ja jatkeena taaplaajat, ottaja, ohjuri ja pinoaja. Lisäksi tarvittiin jokaiselle työmaalle ominainen päällekatsoja ja pari puheliasta paikallista katsomoon. Työ kulki kuin ajatus, sanat soljui ja pino kasvoi. Harvinaista on humanistin hiki, nyt sekin nousi pintaan.

Sähkökäyttöinen halkomakone pusersi 16 tonnin voimalla isommatkin tyvet säleiksi. Sahurit ja korjuumiehet touhustivat neljässä tunnissa liki neljä kuutiota leppää taapeliin. Siinä talven tuiverrusten ja kevätauringon kuivatessa syntyy vuosiksi kylmäsavulohelle syttöä.

Ei kahta ilman kolmatta. Päivän paras hetki oli edessä, kun talon emäntä tarjosi maittavan hirvenlihasopan, kahvin ja kampanisut koko katraalle. Lämmin henki ja turpea maha saattelivat askareita. Niin on leijonamieli pyyteetön, nöyrä, ahkera ja yritteliäs.

Hetken vangitsi

Hannu Kotivuori