Sarat osallistuvat Hiirosenkodin asukkaiden virkistyspäivään vuosittain.
Leijonaperhe on suuri. Yhteinen tavoite yhdistää
Naisenergiaa hyvien asioiden puolesta jo 20 vuoden ajan
I-piirin ensimmäinen naisklubi Oulun Sarat perustettiin 20 vuotta sitten. Lionseilla oli huoli naisklubien vähäisestä määrästä, kun silloinen piirikuvernööri Jarkko Marttila esitteli perustamisideaa. Oulun Sarojen perustajajäsen Tuula Seppänen muistelee 90-luvun alun tapahtumia.
-Jarkko Marttilan piirikuvernöörikaudella 93-94 tuli puhetta, että Suomeen pitäisi perustaa naisklubejakin. Olimme Rolf Siilasvuon 70-vuotissyntymäpäivillä, ja hän kysyi miltä sellainen ajatus kuulostaisi. Tiesin Lions-toiminnasta ja siitä se lähti vyörymään.
Tuula otti luurin käteen ja lähti soittelemaan. Hän esitteli ajatusta Auli Korhoselle, Liisa Hentilälle ja Inkeri Hietaselle. Aletaanko-kysymykseen kaikki naiset vastasivat innostuneen myöntävästi. Ja kun jokainen vielä kysyi ystäviään mukaan, oli perustamisillassa 9.9.94 mukana 26 naista. Aiemmin toukokuussa oli ollut perustamiskokous, jossa päätettiin klubin perustamisesta.
Sarojen alkutaipaleen ensimmäisenä opasleijonana toimi Pekka Siponen Limingasta.
Auttaminen on toiminnan johtotähti
Yhteisöllisyys ja auttaminen olivat päällimmäisinä ajatuksina klubin perustamisesta lähtien. Sarat ovat olleet vuosien saatossa auttamassa apua tarvitsevia perheitä. Avun tarve ei ole hävinnyt mihinkään, oikeastaan päinvastoin.
-Yksittäisillä vanhuksilla on käyty esimerkiksi siivoamassa. On tehty siis talkootyötä. Silloin alkuun oli aina marraskuussa myös Naisten Messut. Siinä korostui yhdessä tekeminen. Ystävänpäivätanssit on myös pitkään jatkunut perinne. Toki myös Flooran-päivät, pienemmässä kaavassa, ovat olleet yhteistyön voimannäyttöjä, Tuula Seppänen kertoo vuosien saatossa tehdystä työstä.
Oulun Hiirosenkoti on Sarojen pitkäaikainen yhteistyökumppani. Sarojen juhlavuoden aikana myös Hiirosenkodissa järjestetään oma musiikki- ja kahvihetki.
Koko maailma on leijonilla lähellä
Lions-toiminnan kautta huomaa pian tuntevansa paljon ihmisiä niin läheltä kuin kaukaa. Tuula Seppänen kertoo hoitaneensa nuorisovaihto-asioita aikoinaan kuuden vuoden ajan. Sinä aikana syntyi yhteyksiä maailmalle, jotka kantavat vielä tänäkin päivänä.
-Minulla on ollut ympäri maailmaa vastaavia nuorisovaihtojohtajia, joiden kanssa on kommunikoitu. Terveisiä saan aina, kun joku täkäläinen on nuorisoleirillä jossain päin maailmaa.
-Silloin kun minä hoidin tätä tehtävää, ei ollut sähköpostia. Soiteltiin, kirjoiteltiin ja faxattiin. Aina piti miettiä kun soitti, paljonko kello on Amerikassa, Intiassa ja Australiassa.
Lionsvuosiin mahtuu myös kansainvälisiä nuorisoleirejä, joista yksi on ollut myös Haukiputaan Virpiniemessä. Seppäsen perhe on toiminut myös isäntäperheenä lukuisista maista Suomeen ja Ouluun saapuneille nuorille.
-Vieläkin sain Japanista Satomilta kirjeen. Hän on mennyt naimisiin ja lähetti myös tyttärensä kuvia. Joulun aikaan yleensä tulee kirjeitä, miten vuosi on mennyt, Seppänen kuvailee.
Juhlinnan lomassa työ jatkuu
Juhlavuosi etenee pitkälti erilaisilla kulttuuririennoilla. Maaliskuussa mennään teatteriin ja toukokuussa järjestetään jo perinteeksi muodostunut Flooran-päivän hattujuhla. Kohokohta on 13.9. vietettävä pääjuhla.
Oulun Sarojen toiminnassa on edelleen mukana iso joukko perustajajäseniä. Tehty työ on ollut mielekästä ja seurassa on viihdytty. Klubikokouksissa on mukava tavata tuttuja. Tuula Seppänen luotaa katseensa tuleviin haasteisiin.
-Ikääntyminen, vanhusten lisääntyvä määrä ja huoli hoitajien jaksamisesta. Jos elinpäiviä on, niin kuka minua auttaa. Haluan olla mukana auttamassa.
-Leijonaperhe on suuri. Yhteinen tavoite yhdistää.
