LC LAPINLAHTI/VIERTÄJÄT 10-vuotishistoriikki maaliskuu 1986 Kuopiossa Hotelli
Skandiassa
Jussi (Juhani) Ruotsalainen
Maaliskuussa 1986 klubin silloinen sihteeri; Martti Antola saapui touhukkaana kotini ovelle ja antoi mahtikäskynsä: "Hallitus määräsi sinut kirjoittamaan Viertäjien 10-vuotishistoriikin". Vastaväitteet eivät auttaneet joten ryhdyin väkertämään historiikintapaista. Mainittakoon, että lupauduin tehtävään, vaikka Martilla ei ollut mukanaan perinteistä kirkasta nestettä sisältävää pulloa.
Myöhemmin klubiin liittyneille lioneille ja puolisoille historiikin tapaisessa mainitut nimet ja tapahtumat eivät kerro mitään. "Vanhat parrat" muistanevat henkilöt ja kerrotut asiat.
Tämän historiikin tapaisen esitin klubin 10-vuotisjuhlassa Hotelli Scandiassa maaliskuussa 1986.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Ja tapahtuipa noina joulunaluspäivinä, että Veikko Linkonevalta kävi käsky, että 20 pitäjämme parasta miestä pitää Taidekeskukselle saapuman. Kutsu oli useimmille ensimmäinen ja tapahtui Veikko Linkonevan ollessa, ei maaherrana, eikä piirikuvernöörinä, vaan Suomen Lions-liiton puheenjohtajana.
Sydän pamppaillen nuo 20 miestä Taidekeskukselle astelivat, kukin ankarasti miettien kokoontumiskäskyn syytä.
Epätietoisuus pian kuitenkin hälveni veli Veikon kerrottua, että Lapinlahdella on enemmän hyviä miehiä kuin yksi Lions Klubi pystyy sisällään pitämään. On todellista tarvetta perustaa Lapinlahdelle toinen klubi. Nuo 20 miestä olivat onnesta mykkinä ja koska hiljaisuuden sanotaan olevan myöntymisen merkki, katsoi Veikko, että uusi klubi voidaan kyläämme perustaa.
Mukana olleet muistavat, että tuo ikimuistoisa ilta oli 20.12. 1976. Ns. vanhemman, silloin ainoan klubin presidenttinä oli Kauko Breilin, jolla varmasti oli sormensa pelissä uutta klubia perustettaessa.
Ne 20 miestä jotka silloisen käsityksen mukaan muodostivat pitäjämme rungon olivat:
Seppo Arhe
Pentti Heikkinen
Ilmari Jääskeläinen
Raimo Kari
Timo Karipuu
Aatu Kauppinen
Matti Koivisto
Pertti Kokkonen mukana toiminnassa
Raimo Korpela
Lauri Laitinen
Raimo Laitinen
Ilmo Maljonen
Jouko Miettinen mukana toiminnassa
Esa Paldanius
Aaro Piistari
Yrjö Rasku
Matti Räisänen
Eero Ryhänen
Esko Tikkanen
Jussi Venäläinen mukana toiminnassa
Tässä vaiheessa meidän kaikkien tekisi mieli kohottaa kaksikymmenkertainen leijonakarjahdus miesten kunniaksi, mutta koska suomalaisessa ravintolassa ei ole sallittu pitää hauskaa hillitkäämme itsemme ja karjahdelkaamme kotimatkalla linja-autossa.
Jo tässä vaiheessa on todettava, että esityksessäni saattaa esiintyä asia- ja nimivirheitä. Syykin siihen on perin luonnollinen: Itse en ole ollut mukana alusta alkaen, joten minun on täytynyt luottaa perustajajäsenten joskus huonoonkin muistiin. Sitä paitsi pöytäkirjat ja muut asiakirjat laadittiin entisaikoina pabyrokselle, joka vuosien saatossa haurastuu jolloin lukeminen on täysin mahdotonta. Myöskään kaikkia mukana olleita ja ahkerasti toimineita ei voi ajanpuutteen vuoksi edes nimeltä mainita. Olen kirjannut paperille vain kaikkein syvimmälle mieleeni jääneet asiat.
Niin perustettiin Lapinlahdelle uusi klubi. Aivan ensimmäisiä tehtäviä oli nimen keksiminen vastasyntyneelle. Varmasti useita vaihtoehtoja tulvi veljien huulilta, mutta pian nykyinen nimi löytyikin. Koska perustajat olivat ahkeria ja työtä pelkäämättömiä perussuomalaisia, sopi viertäjä- tunnus lapselle nimeksi.
Seuraavassa vaiheessa klubi järjestäytyi. Ilman veli Veikon apua poppoo olisi saattanut muodostua varsin vapaamuotoiseksi ompeluseuraksi. Ohjeita sateli ja niin klubin terävä pää sai muotonsa.
Veli Ilmo pääsi Kekkosta huomattavasti nuorempana presidentiksi. Poliittiseksi sihteerikseen hän kutsui Esan ja varamiehikseen Matin ja Aaron. Olemattoman rahakirstun vartijakin löytyi, tiedotussihteeri nimitettiin, hupimestarin, vaihtoasiamiehen ja muutkin vakanssit täytettiin. Halukkaita herrapaikoille oli enemmän kuin oli virkoja, joten valinnat tuli suorittaa pitkällisiä neuvotteluja hyväksi käyttäen. Kaikille löytyi kykyjä vastaava tehtävä, joten työhön voitiin ponnekkaasti ryhtyä.
Laadittiin toimintasuunnitelma. Päätettiin järjestää laskiaisrieha, naamiaiset ja vapputempaus. Päätettiin myydä makkaroita, joululyhteitä ja joulukuusia. Luvattiin istuttaa metsää ja kaataa entistä. Päätettiin osallistua hiihtokilpailuihin, lentopalloturnauksiin, ammuntakilpailuihin Suomi-halkijuoksuun, maailman ympäri purjehdukseen, sekä pohjoisnavan valloitukseen. Klubi asetti itselleen valtavat tavoitteet, mutta mikä kaikkein tärkeintä, toteutumatta jäi vain jokunen vaatimattoman pieni aktiviteetti. Työtä tehtiin leijona-aatteen siivittämänä ja nuoruuden innolla. Olihan Viertäjä-veljien keski-ikä vain 28 vuotta.
Oli toimittu yksi täysi kuukausi. Veljet katsoivat, että on aihetta järjestää juhlat merkkipäivän kunniaksi. Löydettiin sopiva paikka, sopiva aika ja hyvä ohjelma. Nimettiin Alkon asiapoika, valittiin viinuri ja juomanlaskijat. Päätettiin toimia ns. itsepalveluperiaatteella. Ne veljet, jotka eivät saaneet em. vakansseja nimettiin vähempiarvoisiin ja vähemmän taitoa vaativiin tehtäviin, kuten kuoron johtoon ja puheiden pitäjiksi. Tärkeintä oli, ettei kukaan tuntenut itseään tarpeettomaksi. Monet perustajaveljet varmaan muistavat kuinka harras, mutta toisaalta iloisenriehakas tunnelma tuossa juhlassa oli. Yhteen ääneen päätettiin, että juhlasta muodostetaan perinne joka toistuu kerran kuukaudessa. Sovittiin kuitenkin, että mikäli juhlapäiväksi sattuisi jouluaatto, juhla siirretään tapaninpäivän iltaan.
Juhlien jälkeen todettiin, että muutakin omaleimaista ja säännöllistä rituaalia tarvitaan. Veli Raimo Korpela sai AHAA-elämyksen. Hän lupasi säveltää Viertäjille oman laulun. Niin sai alkunsa nyt jo ikivihreäksi tullut äsken laulamammeViertäjämarssi. Meidät muut historia ehkä unohtaa, muttei Raimoa koskaan.
LC Lapinlahti/Viertäjät Charter Night oli 18.3. 1977. Itse en valitettavasti tiedä mitä tuona yönä on tapahtunut. Joka tapauksessa Viertäjä-viiri, tuo miehekkyyden symboli oli valmis ennen klubin virallista perustamista. Ansio varaslähtöön kuulunee Ilmo Maljoselle ja Eero Ryhäselle.
Moni ehkä ihmettelee miksi en ole sanallakaan maininnut naisia. Ensinnäkin selvennykseksi sanottakoon, että klubissamme on vakiintunut tapa käyttää sanaa nainen, ei lady, puhuttaessa leijonaveljien päänkääntäjistä.
On tunnettu tosiasia, että suomalaisen miehen perisyntinä pidetään naisista ja naisseikkailuista puhumista. Koska pidän itseäni lähes herrasmiehenä, olen hillinnyt itseni ja siirtänyt naisista puhumisen tänne saakka.
Naiset ovat klubin perustamisesta lähtien toimineet todella aktiivisesti. He ovat olleet järjestämässä naamiaisia, ja olleet vapputempauksissa kantava voima, olleet mannekiineja, kutoneet ja leiponeet myyjäisiä varten. Varsinkin presidenttinä toimivan veljen puoliso joutuu todella tiukalle luotsatessaan 30 päistä naislaumaa. He itseään säästämättä raatavat kerätäkseen rahaa apua tarvitseville jaettavaksi.
Muistan naamiaiset vanhalla Pitäjäntuvalla. En ollut uskoa silmiäni nähdessäni kuinka pitkälle voi presidentin puoliso joutua menemään yhteisen asian vuoksi. Simppu oli pukeutunut ilotytöksi ja myi palveluksiaan kymmenellä markalla. Pidin hintaa noin kauniin tytön perimäksi liian halpana. Taisin mainitakin Simpulle, että ainakin nelinumeroinen summa hänen tulisi ottaa uhratessaan itsensä yhteiselle alttarille. Myöhemmin kuitenkin selvisi, että Sirkka Koiviston perimä kymmenmarkkanen vastasi täysin uhrauksia. Hän nimittäin ainoastaan luovutti paperikukkasen palvelusten ostajille.
Ensimmäinen toimintavuosi kului työn merkeissä nopeasti. Muistitietojen mukaan veli Veikko vieraili kauden jokaisessa kuukausikokouksessa. opastaen konttausiässä olevaa lasta; LC Lapinlahti/Viertäjää.
Tuli aika suorittaa vahdinvaihto, eli valita uudet klubivirkailijat toimintaa pyörittämään. Valintakokouksen aikana kuultiin radiouutisista, että Urho Kaleva Kekkonen oli poikkeuslailla valittu jatkamaan presidentin tehtäviä. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Ja niin veli Ilmo valittiin paikallisella poikkeuslailla presidentiksi myös toiseksi kaudeksi.
Toiminta jatkui yhtä tiiviinä kuin ennekin. Uusia toimintamuotoja keksittiin ja niitä toteutettiin. Otettiin käyttöön ns. ryöstöretket. Ryöstöretkillähän tarkoitetaan sitä, että vieraillaan naapuriklubissa ja ryöstetään, toisin sanoen otetaan mukaan jokin naapuriklubille arvokas esine tai asia. Naapuriklubin presidentin puolisoa on yleisesti pidetty haluttuna ryöstön kohteena.
Erään klubivierailun veli Ilmo erityisesti muistaa ja kertoi aineistoksi tähän esitykseeni. Uskon veli Matti Inkiläisen muistavan kyseisen kuukausikokouksen. Oli päätetty tehdä klubivierailu Varpaisjärvelle ja ryöstää Ruuna Reippaan kokois- ja näköispatsas. Osallistuttiin kokoukseen silloisen tavan mukaan. Kokoukseen saapui myöhästyneenä eläinlääkäri Antikainen. Hänellä oli ollut työeste. Silmin nähden pahoilla mielin hän oli tilaisuuden tullen kertonut mielipahansa syyn:
" Sain kutsun tulla parantamaan mökin Miinan sairaan lehmän. Apuni tuli kuitenkin liian myöhään ja lehmä ennätti kuolla. Te, hyvät veljet arvaatte, millainen suru köyhään perheeseen tuli kun toinen lehmistä menehtyi. Mielestämme meidän on tehtävä jotakin ihmispoloista auttaaksemme"
Ja niin Seppo Antikainen oli pannut hatun kiertämään ja jokainen oli pannut hattuun rahaa. Rahaa oli kertynytkin niin paljon, että kun eräs maanviljelijäveli myi yhden lehmistään käypää hintaa huomattavasti halvemmalla, voitiin Miinalle ostaa lehmä. Tuollainen ripeä ja henkilökohtaista uhrausta vaativa toiminta on leijonahenkeä parhaimmillaan.
Ryöstöretkien innoittamana klubihallitus päätti laajentaa toimintansa maantieteellisiä rajoja. Karttaan piirrettiin 200 kilometrin säteellä ympyrä ja päätettiin pitää hallituksen kokoukset tuon ympyrän ulkopuolella. Niin hallitus näki etelän vehmautta, lännen lakeutta, idän laulumaita ja pohjoisen karuutta.
Toisen toimintavuoden harvinaisin tapahtuma lienee ollut kolmen valtakunnanpuheenjohtajan vierailut klubissamme. Tokkopa on toisia klubeja joissa tuollainen ihme on tapahtunut. LC Lapinlahti/Viertäjät palkittiin piirin aktiivisimpänä klubina.
Leijonien muistellessa menneitä ei useinkaan puhuta vuosiluvuista milloin mikin asia tapahtui. Sen sijaan sanotaan tapahtuneen esim. Ilmon, Matin, Pertin, jne. aikaan,
Olen nöyrästi ja alamaisesti palvellut monia klubimme presidenttejä. Muistan heidän jokaisen avauspuheessaan sanoneen: "Hyvät veljet. Tuleva vuosi on välivuosi, nyt otetaan löysin rantein. Levätään ja kerätään voimia tulevia vuosia varten. Unohdetaan pisteiden kerääminen yhden kauden ajaksi. Olen suunnitellut toteutettavaksi pari aivan pientä ja helppo töistä aktiviteettia." Sen jälkeen
presidentti on luetellut pitkän listan töitä ja toimenpiteitä. Joskus on tuntunut siltä, että he lukevat
puhelinluettelon keltaisten sivujen tarjoamia palveluksia ja työsuorituksia.
Ilmon jälkeen presidentiksi valittiin veli Matti Koivisto. Hän on ollut klubillemme oikea rahasampo. Matti toi pohjoisen raukoilta rajoilta idean puhelinluetteloaktiviteetista. Puhelinluettelo lienee ainoa tempauksistamme jonka yhteydessä klubin hallitusta on uhkailtu leivättömällä pöydällä.
Veli Aaron muistan valkotakkisena makkaranmyyjänä. Hän oli niin tuttu näky makkaragrillin takana, että vaikutti hänen olevan ainoa veli jolla on viranomaisten lupa kyseiseen kaupusteluun.
Kuten aiemmin mainitsin Raimo Korpela muistetaan ikuisesti Viertäjämarssin luojana.
Miettisen Joken muistan presidenttinä jonka pellolta leikattiin lyhteet ja metsästä kaadettiin myytävät joulukuuset. Miettilän vanhassa pirtissä vietettiin niin tunnelmalliset koko perheen pikkujoulut. Joukon kaudella minun oli kunnia liittyä Viertäjien arvokkaaseen joukkoon. Liittymiseni jälkeen klubin keskimääräinen arvokkuustaso putosi merkittävästi.
Raskun Yrjön muistan pitäjämme parhaana lyhteiden sitojana. Hänen kaudellaan tehtiin lyhteillä rahaa, taidettiinpa lyhteitä lahjoittaakin metsästysseuroille teerien lihottamiseksi. Seuraavana vuonna olikin pitäjässämme syvin metsälintukato miesmuistiin
Esa Paldanius on ainoa presidenteistämme joka on saanut pukeutua liituraitaan. Kuten muistamme Esa ensimmäisenä Viertäjänä kohosi lohkon puheenjohtajaksi.
Kaikki mihin Karipuun Timo kaudellaan tarttui muuttui kullaksi. Lumpuilla, räteillä ja romulla veli Timo kartutti klubin aneemista kassaa muistaakseni nelinumeroisella summalla. Kiitokseksi klubin enkelkuoro herätti Timon merkkipäivänsä vastaisena yönä.
Veli Aatu muistetaan ankarana urheilupomona. Hän piiskasi veljiä uskomattomiin suorituksiin urheilun ohdakkeisella saralla. Eräs tapahtuma aikaisemmilta vuosilta on erityisesti jäänyt mieleeni. Oli lähestymässä leijonahiihdot Nilsiässä. otsa rypyssä Aatu oli joukkueensa valinnut ja sitä valmentanut. Silloin kiiri ilmoille koko urheilumaailmaan kohauttanut tieto: Veli Hannu Komulainen, silloinen Portaanpään kansanopiston rehtori ja pappi on estynyt hiihtämästä. Syykin tuntui aukottomalta; Hannun tuli saarnata juuri hiihtojen aikana pidettävissä seuroissa. Tieto tuntui iskulta vyön alle olihan Hannu vahvin valttimme voittoa tavoiteltaessa. Aatu ei antanut periksi. Tarmokkaasti hän ryhtyi toimeen. suunnitteli saarnalle uuden aikataulun, ja sai kuin saikin Hannulle tunnin tauon saarnatuolista. Vapaatunnin alettua Hannu hyppäsi autoonsa. Kuvitteli olevansa Keke Rosberg ja saapui Nilsiään juuri ajoissa. Ehti vielä vaihtaa osan vaatteistaan ja ampaisi hiihtoladulle. Hannu ei pettänyt luottamustamme, vaan liperit viimassa väpättäen hiihti osuutensa parhaan ajan ja samalla varmisti kilpailun voiton klubillemme. Kiireesti papin kaapu hiihtohaalarien päälle ja samaa kyytiä saarnatuoliin Lapinlahdelle. Ilman Aatun ja Hannun sitkeyttä olisimme joutuneet tyytymään vain reiluun kilpailuun voiton asemesta.
Veli Pertti, istuva presidenttimme siirtyy aikakirjoihin miehenä joka junaili parhaillaan vietettävät 10-vuotisjuhlat. Aivan vähäinen ei ole se työmäärä jonka Pertti on joutunut tekemään näin onnistuneen juhlatilaisuuden järjestelyissä.
Monenlaista toimintaa on vuosien saatossa ollut. Toimintaluettelosta tulisi kohtuuttoman pitkä ja yksitoikkoinen kuunneltava ja sanotaanhan, että laiska töitään luettelee.
Yksi palvelumuoto on erityisesti jäänyt mieleeni. Ehkä harvinaisuutensa vuoksi, ehkä siksi, ettei kyseinen palvelu ole tietääkseni ollut klubin ulkopuolisten käytössä. Tarkoittamani toiminta on osoitus todellisesta veljeydestä ja ystävyydestä. Puhun nyt alibipalvelusta, eli alibipankista. Alibipankin liikeideaa on tässä yhteydessä tarpeetonta selvittää, niin monimutkaista ja riskejäkin sisältävää on pankin toiminta ollut. Monta avioparia on veli Martti Antola yhteen sitonut, mutta myös monta Viertäjäperhettä on hän koossa pitänyt toimiessaan alibipankin toiminnanjohtajana. Uskon monen veljen sydämestä hehkuvan hartaan kiitollisuuden veli Marttia kohtaa, niin myös minun juuri muistaessani, että minulla on Martille kaksi alibia maksamatta.
Saadakseni Martin velkani lopullisesti unohtamaan, uhraan häneen arvoisan juhlayleisön aikaa pari ylimääräistä minuuttia. Martti on mies, joka on huolehtinut Raskun Yrjön ja Raittisen Reijon kotiin kuljetuksesta. Vuodesta toiseen jokaisesta kuukausikokouksesta on Martti vienyt veljet koteihinsa ennen kymmenen uutisia. Millainen suojelusenkeli mahtaa Reijolla olla tällä haavaa.
Martti muistetaan myös sujuvasanaisen ja -kynäisenä klubisihteerinä. Martin lukiessa edellisten kokousten pöytäkirjoja, kuulijoille tuli mieleen Aake Jermon Nitrodisko vitsit ja Isojen Poikien laulut. Seuraavassa näyte yhdestä pykälästä:
Kuukausikokous
4.1. 1984 klo 19.00
Pitäjäntupa
8& Arvottiin raha-arpa ja Luoja oli saanut paitsi kuulla veli sihteerin heikosta rahatilanteesta, myöskin kuullut hänen ainaisen valituksensa raha-arvan osumisesta aina jonkun varakkaamman veljen taskuun, ja näin sihteeri-pappiparan pitkäaikaiset toiveet toteutuivat, ja veli sihteeri sai seuraavana yönä liittyä lottomiljonääri-uneksijoiden sankkaan joukkoon täydellisesti tyydytettynä elämänsä vaivoista ja vaimosta.
Lukemattomia asioita tulvii mieleeni tätä kirjoittaessani. Muistan veli Jarin oman arvokkaan verensä vuodatuksen lyhdetalkoissa Ollikaisen Pertin pellolla. Muistan veli Laurin kirjolohien hengissäpitoyritykset vappuriehassa. Vaikka lohet jo vatsa pystyssä kelluivatkin, Lauri väitti epäileville painonarvaajille lohien vain lepäilevän. Paljaasta pinnasta haaveillessani silmiini piirtyy kuva puolialastomista Viertäjä-naisista köydenvetokilpailuissa.
Muistan Veikko Linkonevan ylennyksen Kuivamaito Oy:n toimitusjohtajaksi, veli Lauri Puurusen valinnan kunnanvaltuuston puheenjohtajaksi. Olen nähnyt tasavallan presidentin päiväkäskyn jolla Taattolan Pekasta tuli täyskapteeni. Kalleimpana muistonani säilytän viehelaatikossa minulle myönnettyä 100%:n läsnäolomerkkiä.
Muisteloa täytyy jatkaa kymmenen vuoden kuluttua koska aikani alkaa loppua.
Hyvät ystävät. Olen tuottanut teille pettymyksen. Odotitte kronikalta kaunista runoutta ja sujuvia loppusointuja. Siihen eivät rajalliset taitoni riittäneet. Tähän loppuun olen saanut kirjatuksi suurten synnytystuskien jälkeen pari runon säettä.
Kiitos teille siskot, veljet
että kestitte nää hetket
kuunnellen jorinoita
Jussi rukan porinoita.
En oo Chaplin, en oo Jerry
eikä taito mulle kerry,
riimitellä runonmittaan
mieluummin mä kaljaa kittaan.
Kohta riemu kattoon raikaa,
saamme viettää tanssin taikaa.
Humpat valssit hallitaan,
rokkiakin tanssitaan.
Viimein koittaa eron hetki
kotiin meillä alkaa retki,
kotikunnahille noille,
Lapinlahden kaskimaille.
Siellä meitä oottaa koti,
jollakulla kuuma toti.
Historiikki 30 v (linkki historiikkiin)
Laatinut Into Hakala
