Klubihistoriikki

1 Yleistä

Lions Club Savonlinna r.y on perustettu 10.11.1955.

2 Ote Lions Club Savonlinnan säännöistä

§1 YHDISTYKSEN NIMI JA KOTIPAIKKA

Yhdistyksen nimi on Lons Club Savonlinna ry. Sen kotipaikka on Savonlinna. Yhdistystä nimitetään jäljempänä klubiksi

§2 TARKOITUS JA TAVOITTEET

Klubin tarkoituksena ja sen tavoitteet ovat:

Luoda ja ylläpitää hyvää toveruutta, keskinäistä yhteisymmärrystä ja kiinteitä ystävyyssiteitä klubin jäsenten samoin kuin kaikkien ihmisten kesken.
Edistää yhteiskunnallista ja yleishyödyllistä toimintaa.
Valmistaa tilaisuus vapaaseen keskusteluun taloudellisista, yhteiskunnallisista ja muista yleisesti kiinnostavista asioista, ei kuitenkaan väittelyyn uskonnosta ja puoluepolitiikasta,
Kannustaa klubin jäseniä epäitsekkääseen toimintaan oman paikkakuntansa hyväksi yhteiskunnallisella, taloudellisella ja sivistyksellisellä alalla.
Kehittää hyvää kansalaishenkeä ja yhteisymmärrystä kaikkien kansojen kesken.
Toimia yhteistyössä Lions-klubien kansainvälisen järjestön kanssa ( The International Association of Lions Clubs)

Tarkoituksensa toteuttamiseksi klubi järjestää kokouksia, esitelmä- ja keskustelutilaisuuksia, retkeilyjä sekä juhla- ja muita tilaisuuksia.

Varoja toimintansa tukemiseksi klubi hankkii toimeenpanemalla asianomaisella luvalla varojenkeräyksiä, arpajaisia, juhlia, erilaisia myyntitoimintoja sekä vastaanottamalla lahjoituksia ja jälkisäädöksiä.

§7 KLUBIN VIRKAILIJAT

Klubin virkailijoihin kuuluu presidentti, edellisen toimintavuoden presidentti, I ja II varapresidentti, sihteeri, II sihteeri, rahastonhoitaja, klubimestari ja Tail Twister ( juontaja).

Presidentti, joka on klubin ensimmäinen virkailija, toimii hallituksen ja klubikokouksen puheenjohtajana. Hän kutsuu koolle klubin kokoustilaisuudet ja nimittää klubin erikoistoimikunnat. Presidentti osallistuu oman lohkonsa piirikuvernöörin neuvoa-antavan (PNAK:n) kokouksiin.
Varapresidentit toimivat pesidentin sijaisena esteen sattuessa. I varapresidentti valvoo ja ohjaa hallinnollisten toimikuntien toimintaa ja vastaavasti II varapresidentti aktiivitoimikuntien toimintaa.
Sihteeri huolehtii hallituksen ja kuukausikokousten pöytäkirjojen laatimisesta, päätösten täytäntöönpanemisesta ja kokouskutsujen lähettämisestä. Hänen tehtäviinsä jäsen- ja aloiteilmoitusten laatiminen sekä edelleen toimittaminen ja muiden määräaikaisilmoitusten lähettäminen, arkistojen ja jäsenluetteloiden hoitaminen, sekä huolehtia läsnäolon merkitsemisestä. Sihteeri osallistuu PNAK:n kokouksiin.
Rahastonhoitaja on klubin rahavarojen hoitaja.Hän huolehtii klubille tulevien maksujen suorittamisesta. Rahastonhoitaja osallistuu PNAK:n kokouksiin.
II sihteeri huolehtii ulospäin suuntautuvasta tiedottamisesta. Hän toimii sihteerin varamiehenä.
Klubimestari on vastuussa klubin omaisuudesta ja sen hoidosta. Hän huolehtii kokousesineistä ja –tarvikkeista sekä järjestelyistä.
Tail Twisterin eli juontajan tehtävänä on ylläpitää kokouksissa hyvää veljeshenkeä ja edistää viihtyisyyttä. Hänellä on oikeus sakottaa jäseniä pienistä rikkeistä

3 LC-Savonlinnan arvot:

Klubin toiminnan tarkoitus ja tavoitteet on määritelty klubin sääntöjen 2. §:ssä. Tavoitteisiin pääsemiseksi korostetaan erityisesti seuraavien arvojen toteutumista ja niihin sitoutumista:

1. Yhteishenki ja yhteenkuuluvuus

2. Palvelualttius

3. Toiminnan avoimuus

4. Isänmaallisuus

(Arvot hyväksytty klubikokouksessa 16.2.2012)

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _

LIONS-CLUB SAVONLINNA 65 v.

20.11.2021 Hotelli Pietari Kylliäinen

Arvoisat ladyt ja veljet

Klubimme 50-vuotisjuhlassa 2005 julkaistiin painetussa muodossa 50-vuotishistoriikki, jossa varsin kattavasti kerrotaan klubin toiminnasta ja avustuskohteista. En käy tässä puheenvuorossa kertaamaan painetussa historiikissa olevia asioita. Totean vain lyhyesti, mitä siellä kerrotaan klubin perustamisesta.

Kuinka kaikki alkoi?

Lokakuussa 1955 hotelli Tottiin kokoontui ”23 miestä ja Suomen kansalaista” perustamaan Lions Club Savonlinna r.y. -nimisen yhdistyksen. Yhdistyksen perustamisesta sanomalehdessä julkaistu uutinen sattui Lions-lohkon puheenjohtajan silmiin. Pian uudelle yhdistykselle tuli kirje, jossa lohkon puheenjohtaja toteaa olevansa pakotettu kohteliaimmin ilmoittamaan, ettei klubin perustaminen ole tapahtunut oikeassa järjestyksessä. Uuden klubin perustaminen on mahdollista ainoastaan siten, että aloite ja perustaminen tapahtuu jo olemassa olevan klubin toimesta. - Niinpä 10. marraskuuta 1955 Tottissa pidettiin uusi perustava kokous, jossa kummeina olivat LC Imatran edustajat.

LC Savonlinna oli järjestyksessä 46. klubi Suomessa. Ensimmäinen Lions-klubi oli perustettu Helsinkiin viisi vuotta aikaisemmin, 1950. Sieltä Lions-aate levisi ensin etupäässä Etelä-Suomen kaupunkeihin. Nykyisen 107-H piirin alueella LC Savonlinna on toiseksi vanhin klubi. Vanhin on LC Joensuu, joka perustettiin tammikuussa samana vuonna.

50-luvun Suomessa Lions-aatteelle oli olemassa otollista maaperää. Yhteiskunnan turvaverkot olivat nykypäivään verrattuna varsin vaatimattomat ja reikäiset. Avuntarvitsijoita ei ollut vaikea löytää. Isänmaalliset järjestöt oli sodan jälkeen lakkautettu, siksi Lions-liikkeen tunnus ”Luovuta Isänmaasi Onnellisempana Nousevalle Sukupolvelle” herätti vastakaikua sodan ajan eläneissä miehissä. Isänmaallisuus onkin ollut klubissamme halki vuosikymmenien keskeinen arvo.

Tällä hetkellä klubimme jäsenten keski-ikä on n. 75 vuotta. Klubin perustamisen aikaan me olimme siis keskimäärin kymmenvuotiaita koulupoikia.

Keitä olivat ne 20 miestä, jotka merkittiin Lions Club Savonlinnan perustajajäseniksi?

Ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Maatalouspankin johtaja Yrjö Aarnio. Noin kolmen kuukauden kuluttua, helmikuun alussa hän kuitenkin erosi klubista ”henkilökohtaisista syistä”. Ensimmäinen varapresidentti Arnold Harvo oli pitkällä ulkomaanmatkalla. Niinpä uudeksi presidentiksi nousi Sotilaspiirin päällikkö everstiluutnantti Heikki Mikkola. Hän ehti olla presidenttinä vajaat kaksi kuukautta, kun joutui eromaan klubista paikkakunnalta muuton takia. Loppukauden presidenttinä toimi Martti Virkkunen. Hänen osalleen tuli viedä läpi näyttävä ja osanottajien mieleen jäänyt klubin perustamisjuhla eli Charter Night Olavinlinnassa 20. toukokuuta 1956. Martti Virkkunen oli fil.maist. ja apteekkari, joka johti Uutta apteekkia. Martti Virkkusenkin aika klubissa jäi lyhyeksi, sillä hän erosi talvella -59 Helsinkiin muuton takia.

Ykköspresidenttinä oli siis ensimmäisen toimintakauden aikana peräti kolme henkilöä. Sittemmin klubissamme presidentti ei ole vaihtunut kesken kauden. Sihteeri kuitenkin pysyi virassaan koko kauden. Hän oli Tatu Pouta, varatuomari, joka työskenteli asianajotoimisto Peltonen & Seppälän palveluksessa Maatalouspankin talossa. Hän erosi klubista v.-61 ja muutti pankinjohtajaksi Sysmään.

Muut perustajajäsenet aakkosjärjestyksessä

Arnold Harvo, Miekkoniemen tilan omistaja, vuokrasi ja möi tontteja oman mökin rakentajille. Kun Schaumanin työläiset rakensivat mökkinsä Miekkoniemelle, paikka käytiin kysymässä Harvolta. Hän piirsi sen tupakkiaskin kanteen ja antoi kysyjälle. Se oli sen ajan kaavoitusta. Harvonmäki ja Harvonkatu vieläkin alueella muistuttavat hänestä. Perustajajäsenistä vanhin (67 v.) Kuoli -61

Toivo Himanen, Savonmaa-lehden päätoimittaja, kuoli 55-vuotiaana v. -61. Savonmaalla, joka oli kokoomuksen lehti, oli kaupungissa kova kilpailija maalaisliiton Itä-Savo. Molempien edustajat näyttävät kuitenkin mahtuneen samaan klubiin.

Arvi Inkeri, Tuotteen toimitusjohtaja. Oli mukana v. -64 asti.

Antti Kankkunen, metsänhoitaja, luonnonhistorian ja maantiedon opettaja lyseossa, kaupunginvaltuutettukin jossain vaiheessa. Värikäs persoona. Meni naimisiin leskirouva Jäniksen kanssa ja kehuskeli: ”Ammuin Jäniksen ja sain kolme poikasta.” Valitteli usein oppilaille. ”Kun katsoo Suomen metsiä, niin parhaat alueet ovat lepikkojen vallassa.” Tuli tunnetuksi ahkerana kaupungin päätöksistä valittajana. Erotettiin klubista -68 poissaolojen ja maksamattomien maksujen takia.

Kyösti Laitinen, kello- ja kultaseppä, res. majuri. Sotinut talvisodassa Kollaalla. Puolusti uudestaan Kollaata 70-luvun vaihteessa, kun kulttuuriradikaalit koettivat siirtää Kollaan kiviä pois Tallisaaresta. Kyösti lauloi vuosikymmenet Savonlinnan Mieslaulajissa. Hän huolehti siitä, että Leijonamarssi kajahti joka klubikokouksessa.

Leo Laitinen, pääkirjanpitäjä / konttoripäällikkö Enso-Gutzeitin metsäosastolla. Kyöstin veli.

Molemmat veljekset vaikuttivat klubissa vahvasti 80-luvun loppuun asti

Erkki Leskinen, Ekonomi, Kaurosen rautakaupan ja tukkukaupan johtaja. Erotettiin -68 poissaolojen ja maksamattomien maksujen takia.

Viljo Nousiainen, agronomi ja Itä-Savon Kirjapainon ja lehtiyhtiön toimitusjohtaja. Oli mukana klubissa 90 luvun alkuun asti. Klubihengen isällinen ylläpitäjä, jolla oli ehtymätön juttuvarasto.

Pentti Pelttari, majuri, Savonlinnan sotilaspiiri, Pääskylahden varikon päällikkö. Erosi klubista -58 paikkakunnalta muuton takia

Kalevi Pesonen, agronomi, Osuuskassojen keskusliiton tarkastaja. Klubissa v. 71 asti.

Antero Ruokonen, rakennusmestari, oma firma, erosi klubista -59

Viljo Salovaara, Säämingin kunnanlääkäri. Oli mukana klubissa 80-luvulle asti.

Aaro Savolainen, poliisilaitoksen sihteeri, kuoli -58

Viljo Valtonen, kello- ja kultaseppä, oma yritys, Kello- ja kultaseppä Valtonen ja Pojat oy. oli mukana v. -77 asti.

Börje Winter, dipl. ins. Schaumanin kuitulevytehtaan teknillinen johtaja. Kuoli -66

Edvin Åberg, Lyseon ruotsin opettaja. Muistellaan, että vuosikymmeniin kukaan ei reputtanut ruotsista. Monia tarinoita hänestä. Kutsumanimi ”Lerska”. Vihasi lukioon tulleita naisoppilaita ja pappien lapsia. Nimitti erästä vähän ylipainoista lukiolaistyttöä ”hevosenpuolikkaaksi”. Rantasalmen rovastilla Vuorisella oli viisi poikaa. Åberg harmitteli: ”Tulevat minun vaivoikseni”. Yhdelle heistä sanoi lukukauden alussa: ”Vuorinen on niin tyhmä, ettei Jumalakaan voi häntä auttaa.” Jumala kyllä auttoi ja poika kirjoitti ruotsista laudaturin. Oli mukana klubissa kuolemaansa v. -75 asti. Kuoli 69 -vuotiaana.

Pikkukaupungin ”kermaa”?

Tällainen oli se miesporukka, joka aloitti Lions-toiminnan Savonlinnassa. Voidaan kai hyvällä syyllä sanoa, että he edustivat pikkukaupungin ”kermaa”. Ehkä kaupungin vahvin ”kerma” oli rotareissa, mutta ei tämäkään porukka mitään kevytkermaa ollut. Vaikutusvaltaisia, vahvoja ja värikkäitäkin persoonia. Miehiä parhaassa iässä, perustajajäsenten keski-ikä 43 v. Vanhin oli siis Arnold Harvo, 67 v., nuorimmat Antti Kankkunen ja Tatu Pouta 31 v.

Ensimmäisen kauden toimintakertomuksessa todetaan: ”Kerhon jäsenten kesken on muodostunut hyvä yhteishenki ja keskinäinen toveruus.” – Kuitenkin jo 60-luvun alussa parinkin kauden toimintakertomuksessa todetaan: ”tärkeimmäksi aktiviteetiksi (on muodostuva) klubin sisäisen hengen parantaminen”. Hyvän yhteishengen säilyminen ei ole itsestään selvää – ei silloin eikä nyt.

Alkuvuosista lähtien klubikokouksiin väriä ja sisältöä ovat tuoneet ns. veljen vartit eli veljien tai vierailijoiden pitämät esitelmät. Aiheet ovat vaihdelleet laidasta laitaan taivaan ja maan välillä. Esimerkkejä esitelmien otsikoista: ”Oikeuslääketieteellinen humalatutkimus”, ”Auton valaistuksen säätö ja käyttö”, ”Miksi linnut laulavat?”, ”Koulunuoriso pois yleisiltä tanssipaikoilta”, ”Saimaan kanava” – pöytäkirjan mukaan ”asiasta syntyi hiukan kireä ja kiivas keskustelu”, ”Kuin Pietari hiilivalkealla”, ”Maapallon koon vaihtelu massan pysyessä muuttumattomana”, ”W. Schaumanin kehitys 1800-luvun loppupuolen sikuria valmistavasta tehtaasta tämän päivän Kymmene OY:ksi”, ”Naisen hedelmättömyys ja kylmyys”. Tämän esitelmän kohdalla pöytäkirjassa on merkintä: ”Teil Twister jakeli sakkoja 525:- mk Syy: Usean veljen sopimaton liikehtiminen esitelmän aikana.” Kerran – pöytäkirjan mukaan - esitelmänpitäjä on kuitannut vuoronsa tarjoamalla veljille erään monopoliyhtiön tuotteita.

Heitänkin ilmaan ehdotuksen. Palautetaan veljen vartit klubi-iltoihin. Ainakin vielä 80-luvulla klubissa oli vuorolistat; jokainen veli joutui jossain vaiheessa pitämään vartin itse tai hankkimaan ulkopuolisen puhujan taikka järjestämään tutustumiskäynnin. Nykyisellä jäsenmäärällä vuoro tulisi jokaiselle vain 3-4 vuoden välein.

Alkuaikoina Lions-klubilla oli eittämättä ”herrakerhon” leima. Jäseneksi pääsevällä piti olla vaikutusvaltaa ja asemaa paikkakunnalla. Kun v. -77 tulin kutsutuksi LC-Savonlinnan jäseneksi ”herrakerhon” henkeä oli vielä jäljellä. Uusista jäsenistä käytiin joskus tiukkaakin keskustelua, ennen kuin asia eteni äänestykseen. Äänestys järjestettiin huolellisesti; se oli todella salainen. Muistelen, että ainakin yhden kerran jäseneksi tulo torjuttiin vielä äänestyksessä. Punaisia lappuja oli yksi liikaa.

Sen jälkeen, kun klubi v.- 88 muutti Possenkadun Kauppaseuralta Seurahuoneelle, myös jotain klubin hengessä alkoi muuttua. Vanhoista traditioista ei pidetty enää samalla tavoin kiinni kuin ennen. Asiaan vaikutti myös perustajajäsenten jääminen pois toiminnasta. Pukeutumiskoodi vapautui, Leijonamarssia ei aina laulettu eikä Lions-merkin puuttumisesta sakotettu.

Kun keskusteltiin uusista jäsenistä, ei enää kyselty, mikä asema hänellä on paikkakunnalla, vaan onko hän reipas ja aktiivinen mies, jonka on helppo tulla toimeen toisten kanssa ja jolla on halu ja valmius toimia toisten hyväksi.

Leijonien työlle maailmassa on jatkuvasti otollista maaperää. Yhteiskunta ei tule koskaan kehittymään sellaiseksi, ettei ihmisen enää tarvitsisi olla hyvä ja auttaa toista. Leijonien osoittamaa veljeyttä, ystävyyttä ja lähimmäisen auttamista tarvitaan tulevaisuudessakin!

Jorma Marjokorpi